Kata
Ja sitten kävi niin, että stressi löi yli, salireeni muuttui maaniseksi ruoanahmimiseksi ja karkinhimo sekoitti systeemin. Pentu tuli taloon ja valvotti ja siinä konkurssissa ei muutama vatsamakkara paljoa painanut. Myös olut maistui - hei, kerran sitä vaan eletään ja jos poskipäät vaan pilkottaa takaapäin niin eihän se ketään haittaa. Mieliala muuttui pirteästä ja iloisesta keikkumaan siellä masennuksen kynnyksellä.

Sitten tuli se eräs kaunis päivä kun ystävä löi mäkikuismaputelin nassuun ja määräsi päiväannokseksi kolme tablettia päivässä. Pikkuhiljaa on möngitty taas ylöspäin, yleinen mieliala on parempi ja jaksamistakin alkaa löytyä, vaikka on vieläkin päiviä että tekee tiukkaa. Mutta se liikunta ja se yleinen fiilistely ja hyvin syöminen, missä se on? Nyt ollaan taas samassa tilanteessa kuin viime tammikuussa - läskinä ja möllöttävänä.

Mutta olen minä nyt jotain tehnytin - joogannut ja käynyt kävelemässä. Ruokavaliosta on taas tippunut ylimääräiset tuopit, sipsit ja karkit pois ja olo on parempi (ja ainakin yhdet farkut mahtuvat päälle). Tie on vain ylöspäin, jälleen kerran.
Tigru
Meidän perheen kesä meni ihan yhtä loistavasti kuin meidän perheen kevätkin (eli ihan päin p*rsettä). Oltiin reissussa yhteensä 6 viikkoa. Ensin Riikassa jossa olin päättäny olla paljoa miettimättä syömisiä, sitten kaverilla yötä (sama homma) ja sitten miehen sukulaisissa/mökillä. Sukulaisiin ja mökkeilyyn siirtyessä piti ottaa ryhtiliike, mutta mieheltä kuoli isä ja mun syömiset oli hyvin pitkälti sen varassa mitä muutkin söivät. Tuntui kovin pikkumaiselta alkaa nurkua kaloreista ja kasviksista siinä vaiheessa kun toisilla on suruaika...

Tulos: kevään saavutukset sabotoitu.

Viimeiset pari viikkoa olin omillani siellä ja aloitin ryhtiliikkeen sekä syömisten että liikkumisen suhteen. Ja nyt kotiin palattua olen kiltisti liittynyt Kiloklubiin vaikka olenkin vannonut että en ala ikinä laskea kaloreita (äiti on meinannut tehdä mut hulluksi vuosikaudet laskemalla sekä omat että muiden kalorit). Mies on myös asettanut tavoitteen itselleen joten sikäli on helpompaa kun molemmat ovat tässä mukana eikä tarvitse yksin miettiä syömisiä ja katsoa vierestä kun toinen syö mitä vaan. Tosin miehiseen tyyliin se on tietysti vetänyt ihan överiksi ja syö nyt 1200 kcal päivässä (ja jäkättää mulle ihan kaikista mun syömisistä)... Mulla tahtoo päätä särkeä 1500 kcal päivässä :-/ Kauhean tiukka ja tarkka en ole ollu vaan kcal on vaihdelleet 1500-1700 kcal välillä arkena ja lisäksi olen pitänyt nyt pari suunniteltua vapaanpaa päivää (jolloin olen syöny about sen mitä kiloklubin mukaan pitäisikin eli esim eilen vedin kaikki pallot punaiselle ja punaviinin lipittelyn + juustonaksujen syönnin jälkeen kilpklubi sanoi kalorimääräksi 2177 kcal. Ihan sillä ajatuksella että parin viikon tiukemman kuurin jälkeen totesin että mulla palaa käämi jos en ikinä saa syödä mitä haluan ja vanhasta kokemuksesta tiedän mitä sitten tapahtuu...

Hiukan hankalaa on sikäli että mä haluaisin syödä samaan aikaan suht käsittelemättömiä ruokia ja esim turkkilainen jogurtti on musta miljoonasti paremman makuista kuin rasvaton keinotekoisesti makeutettu jota mies syö, mutta jos syön sitä turkkilaista jogua niin mun on NÄLKÄ joten en oikein tiedä mitä tän kanssa tekis. Kahvin suhteen olen vaihtanu makeutukseksi hunajan ja juon edelleen kuohukermaa mutta juon sitten kahvia vastaavasti vähemmän.

Liikkumisien kanssa olen koittanu kans petrata ja flowjoogakin on taas kesätauon jälkeen alkanu tosin viimeisen viikon oon ollu enempi ja vähempi kipeänä joten liikuttuakin on tullu vähän varovaisemmin. Toivottavasti ensi viikolla oisin jo kunnossa niin että pääsisin sekä salille että flow:hun.

Omasta mielestäni oon siis ottanu hirveän reippaasti ryhtiliikkeen, mutta painon pirulainen on junnaillu ny jo reippaan viikon samassa. Ärsyttävää, mutta koitan puhua itselleni että kyllä se siitä taas kääntyy laskuun kun vaan jaksan sinnikkäästi jatkaa. Välillä jopa uskon siihen.

- Saana

ps. Sorry! En jaksa kaivella kuvia tähän nyt! Pakko koittaa tehdä sairastamisen aikana kertyneitä rästihommia, mutta mä halusin myös päivittää tämän,,,
SatuO
Täysin perssiilleen mennyt BodyCampin lady power puolivuotinen alkaa olla lopuillaan.
Vielä kuukausi aikaa rypistää ja BodyCamp löikin tiskiin mielenkiintoisen haasteen. Me nimittäin saadaan kaikki keksiä oma haasteemme, oli se sitten karkkilakko, liikunnallinen juttu tai ihan joku muu..
Haaste alkaa tänään ja päättyy 15.9

Minä haastoin itseni saamaan pyörän mittariin 500km. Heinäkuun ja elokuun alun aikana mittariin on kertynyt 170km, joten 330km pitäisi neljässä viikossa vielä polkaista.
Lisähaasteeksi laitoin -4kg, koska tässä nyt kesän aikana on tullut taas syötyä miten sattuu ja kilojakin on kertynyt.

Työmatkapyöräilyä kertyy mulla päivittäin n.10km, mutta vaikka ahkerasti säätä uhmaten polkisin, niin kyllä siihen silti jää vapaa-ajallekkin poljettavaa. :)

Päivittelen tänne haasteen etenemistä ja kilometrien kertymistä tässä kuukauden aikana.
Inna
Edellisen tekstin jälkeen tilanne parani hetkellisesti, pääsin salille, aloitin pikajuoksutreenit yhdessä muutaman muun koiraseurakaverin kanssa, söin edelleen sokruu ihan liikaa, mutta myös hyvää ruokaa. Käytiin Ilon kanssa kisaamassa pari kertaa ja se hienoa oli!

Mutta sitten. Kaksi viikkoa sitten tiistai-iltana mulla alkoi iltapalan jälkeen koskea aika voimakkaasti vatsaan. Ajattelin, että joku normaali vatsavaiva, ja yritin mennä nukkumaan. Vaan kun neljän tunnin valveuneilun ja ihan suoraan valvomisen jälkeen olo oli vain hirveämpi, päätin soittaa päivystykseen. Kipuilu oli erilaista kuin normaalisti ja tuntui ylempänä vatsassa. Yhteispäivystyksessä hoitaja oli sitä mieltä, että ummetusta se on ja ohjeisti juomaan paljon vettä. Pari tuntia valvoin hörpiskellen ja kuumaa vesipulloa mahani päällä kieritellen, sain käytyä vessassakin sitten lopulta, ja menin takaisin sänkyyn. Sain nukutuksi kai noin kymmeneen. Mies oli yöllä herännyt, koska kipu oli sen verran kova, että pyörin ja vaikeroin sängyssä ennen päivystykseen soittoa, joten hän kysyi mun herättyäni onko kipu mennyt pois. Sanoin ensin, että on, mutta minuutin kuluttua tajusin, että se on ja on kovempi kuin illalla. Long story short, lähdettiin terveysasemalle, missä hoitajan kautta lääkärille ja appendisiittiepäilynä sairaalaan päivystykseen. Sain päivystyksessä paaripaikan ja heti kipulääkettä suoneen (olo oli todella, todella, todella kipeä sinne mennessä), joka alkoikin vaikuttaa pian. Mua kärrättiin gynelläkin, koska umppariepäily ei ollut lopulta kovinkaan selkeä. Gynellä ei löytynyt mitään (eikä pissanäytteistä), ja iltaa kohden mulla lähtikin sitten CRP nousuun, joten päivystävä kirurgi laittoi sitten osastolle yöksi. Aamulla tuli sitten kirurgi tarkastamaan tilanteen ja antamaan leikkauspäätökseen. Mut päätettiin vahvana epäilynä leikata (CRP oli noussut ja palpoidessa oli umpparin kohdalta edelleen hyvin arka, vaikka muuten olinkin kivuton). Ensin vielä sanottiin, että avoleikkauksena, mutta anestesiahoitaja onneksi heti kun mut leikkaussaliin vietiin, sanoi, että tähystysvehkeet on tuotu, joten sillä mennään. Sehän lyhentää toipumisajan puoleen, jos leikataan tähystyksellä vs. avoleikkaus, jos kaikki menee hyvin.

Leikkaus meni hyvin, mulla oli kuin olikin se umpisuolentulehdus, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta nyt oon ollu kaksi viikkoa taas täysin sedentary, ensin ti-ilta-su-aamu täysin vaakatasopotilaana ja senkin jälkeen rasituksen raja on ollut, ettei mitään kiloa raskaampaa saa nostaa. Enkä saa juostakaan vielä tällä viikolla (enkä tietenkään käydä puntilla). Ja tottakai olen säälinyt itseäni, kun jouduin leikattavaksi ja oon komentanu avomiestä tuomaan herkkuja mulle. Pikkuhiljaa varmaan alkaa tästä helpottaa, ja kävin jo tänä aamuna koirien kans reippaan (mutta lyhyen) aamukävelyn, ja yritän jatkaa tätä joka arkipäivä. Normaalisti meidän aamulenkki on siis koirien perässä raahustamista kun he haistelee kaiken, KAIKEN! Ja ruokiinkin vois hieman yrittää kiinnittää huomiota, erityisesti karkkipäivä saisi olla vain kerran viikossa.

Mulla on siis toipuminen mennyt tosi hyvin, mitä nyt yksi noista kolmesta tähystyshaavasta on nyt vähän vihoitellut kun sen alle on ilmeisesti kerääntynyt vähän tavallista enemmän kudosnestettä ja sitä välillä vinoja vatsalihaksia erheyksessä käyttäessä vihlaisee. Mutta uskoisin, että ensi viikon alusta pääsen taas puntille. :)

Tsemppiä kaikille, yritetäänhän taas aktivoitua kirjoittamaan! Mukava oli Nannan päivitys lukea. :) Ja Saila on reipas ollu!
Nanna
Long time no see!
Meillä menee hyvin. Vauva-arki on tasaantunut (pikkuherra on nyt 4,5kk) ja alkustressi hävinnyt pikkuhiljaa. Mulla on myös pysynyt liikuntamotivaatio hyvin yllä ja oon käynyt joka aamu lenkillä. Välillä aamuisin saa kyllä repiä itteni liikenteeseen (etenkin jos unisaldo edellisestä yöstä on vaan pari tuntia..), mutta ajatus aamulenkin jälkeisestä euforiasta saa mut liikenteeseen. Sekä ajatus vaunuihin lenkin aikana helposti nukahtavasta vauvasta. :-D

Oon lopettanut myös tossa kuukausi sitten Batteryn juonnin. Mä oon litkinyt sitä sokerilitkua varmaan 7-8 vuotta useita tölkkejä viikossa. Vaihdoin sen sokerittomaan RedBulliin sekä kahviin (ilman sokeria!). Mulla rupes menemään toi sokerihimo ihan yli. Saatoin yöllä lähteä huoltsikalta hakemaan suklaata tai vetää kaapista kaakaojauhoa, kun himo iski. Nyt oon onneks vierottautunut siitä pikkuhiljaa.

Eipä siinä, kyllä sitä pitää herkutella. Oon nyt pitänyt kerran viikossa ns. herkuttelupäivän, jollon saatan vetää pizzaa ym. hyvällä omatunnolla. Välillä saattanut jäädä herkuttelupäivä välistäkin, kun ei oo "tehnyt mieli" mitään hyvää. :-)

Salille en edelleenkään pääse kovin helposti lähtemään. Haluaisin niin juosta siellä joka päivä, mutta mies tekee pitkää yövuoroa edelleen niin en mielelläni vauvaa hänelle jätä. Kerran tai pari viikossa vauvan mummit ryöstää vauvan multa ja pääsen salille silloin. :-D Treenaan kuitenkin ahkerasti kotona, 4-5 kertaa viikossa. Vauvan kanssa lattialla makoillen saan hyvin tehtyä keskivartalon treeniä ja samalla seurustelua hänen kanssaan. Punnerran "vauvan päällä" ja se hihittelee mulle. Kyykkyjä sekä hauiskääntöä vauva sylissä. Ja niin edelleen. Monet äidit valittaa, ettei ole aikaa treenaamiseen. Se on vaan asennekysymys saada vauvan kanssa oleminen ja treenaus yhteen!

Tässä hyvä video vatsatreeniin kotona.

Aamupala. Joskus maitorahkan tilalla on ProFeel-rahka
sekä yleensä kylkeen joku hedelmä.

Vauva on ruvennut maistelemaan ruokia ja mä oon rakastunut näihin..
Välipalaksi oikein hyviä :-D

Mömmöt. CLA on osoittautunut oikeen tehokkaaksi, suosittelen!

"Edistyskuvaa". Mä kun lähdin nyt tälle mahakuva-linjalle niin tässä nyt maha
 n. 1kk treenauksen jälkeen ja 4,5kk synnytyksestä.

Aamulenkin jälkeen mun treenikaveri on untenmailla. :-)

Saila
Eilen reippailin hakemaan tämänpäiväisen aamuvuoron avaimet, Otaniemi-Haukilahti pyörällä ja vähän merenrantaa pitkin takaisin. 11 kilometriä ja huomaa kyllä, etten ole hetkeen ajellut muualle kuin koululle syömään.. :P Ylämäet oli pahoja, ja mä en ehkä osaa vielä käyttää mun uskollisen "toi näyttää siltä et sä meet sairaan nopeesti" -pyörän vaihteita, kun pieninkin vaihde oli sellainen, ettei loivaa mäkeä päässyt ylös kuin työn ja tuskan kanssa. Tasaiset pätkät Länsiväylän varrella oli kivoja kun pääsi helposti kovaa! Vielä ei ole reidetkään kipeät, mutta odotellaan vaan huomista.

Tekisi mieli hurauttaa Leppävaaraan palauttamaan pulloja, mutta taidan kuitenkin valita tuon lähi-Alepan. Koiran kanssa olen yrittänyt taas pidentää kävelylenkkejä, kuumuus on tehnyt mut tosi laiskaksi ja puolen tunnin lenkit ovat tuntuneet pitkiltä. Äsken köpöteltiin tunnin verran, ja nyt väsyttää..

Sunnuntaina olikin oikea triathlon :P Käytiin ensin hakkaamassa palloa kahden kaverin kanssa - ah, hellepäivä, hiekkakenttä ja pesäpallo! Tykkään! Reilun tunnin hikoilun jälkeen lähdimme käymään meressä uimareissulla. Oli ällöttävää, kun vedessä oli jotain ihme höytyviä ja kasvustoa ja ties mitä yökköä, ja vesikin oli kylmää. Illalla pyöräilin hakemaan jätskiä Pohjois-Tapiolasta, eikä edes tullut paha mieli jätskiövereistä.

 Harmillisesti kaikki kesäpesikset ovat olleet mulle sopimattomina aikoina tai silloin kun olen mahdollisimman laiskalla tuulella, mutta on se pallon mäiskiminen vaan kivaa! Heittokäden sain kyllä kipeäksi, kun piti kiskoa kaukaa takakentältä palloa kotipesään, eikä koiran remmissä vetäminen ja rempominen auta asiaa yhtään. Tänään olisi yksi kesäpesiskerta, mutta en uskalla tuon kipeän käden kanssa mennä, täytyy vain toivoa että on torstaiksi jo paremmassa kunnossa.
Saila
Päivitelläänpäs pitkästä aikaa tätäkin blogia.

Hävettävän huonosti olen pitänyt aamulenkkitraditiota yllä. Heti muuton jälkeen koko homma lössähti, ja tänään oli ensimmäinen hölkkälenkki sitten kesäkuun, ja ensimmäinen vetolenkki sitten tammikuun. Otettiin siis kaveri mukaan ja lähdettiin lenkkeilemään "keskuspuistoon".

Hurtta lähti heti kunnon vetoon ja piti ihan loppumatkaa lukuunottamatta liinan tosi hienosti kireällä. Oikein yllätyin siitä, kuinka hyvin se jaksoi vetää, vaikka raahustimme suht hidasta vauhtia (kaveri pysyi mukana reippaalla kävelyllä). Ja kyllä vaan koira on tosi hyvä apu, askel oli kevyt eikä tuntunut lenkki missään. Muistin myös venytellä kotona. :D

Ruokailut ovat olleet ihan retuperällä, etenkin kroonisesta rahapulasta johtuen. Olen sitten syönyt makaronia ketsupilla, makaronia juustolla ja joku satunnainen lihapala pakkasesta on joskus saattanut eksyä mukaan. No joo, on ollut myös parempia päiviä, ja nyt kaapissa on ihan oikeaakin ruokaa - jonkun pitäisi vain jaksaa laittaa sitä. Ja koulussa on tullut päivisin syötyä ihan fiksusti :) Silti alkukeväästä alkanut hieno edistys senttien kiristämisellä on tyssännyt kokonaan, mutta eiköhän tämä taas tästä. Ensi viikolla jatkan aamuhölkkäilyä, tai edes iltahölkkäilyä ainakin kolmena päivänä viikossa!
Inna
Olen yrittänyt aloittaa tämän postauksen monta kertaa. Hahmotellut erilaisia lauseita, jotka jotenkin summaisivat viimeisen kuukauden. Yrittänyt saada syntini tunnustettua.
Totuus on se, että olen viimeiset neljä viikkoa möyrinyt itseinhon vallassa, ensimmäiset kaksi viikkoa kieltäen totuuden ja viimeiset kaksi aktiivisesti päivittäin itseäni ällöten. Carb Nite -dieetin kaksi viimeistä viikkoa söin enemmän hiilaria kuin olisi saanut. Vähän siellä, vähän tuolla... Sen verran, että hiilarigrammat ylittyivät todennäköisesti suurimpana osana päivistä. Söin mm. suklaakastiketta pelkältään sillä aikaa kun avomies oli töissä tai nukkumassa. Ja uskottelin itselleni, että kyllä yhden tai kaksi teelusikallista voi syödä. Ja saatoin syödä viisi. Näin tietenkään carb nite ei toimi niin kuin pitäisi, vaan jos söin sitten yhtenä päivänä 250-300 grammaa puhdasta sokeria, en todellakaan hikoillut ylimääräisiä pihalle, vaan se kerääntyi rasvaksi rasvasoluihin, niin kuin normaalisti käy.

Minulta poistettiin luomi selästä 3.6. Tällöin sain kymmenen päivää liikuntakieltoa. Ei kuntosalia. Mieluiten ei hikoilua. Seuraavana päivänä käytiin InBodyssa, ja tulokset eivät olleet lainkaan sitä mitä olisin halunnut. Lyhyesti: painoa oli 200 grammaa vähemmän kuin dieetin alussa. Läskiä oli 200 grammaa vähemmän kuin edellisessä InBodyssa. Lihasta oli vaivaiset 300 grammaa enemmän. InBody EI ole luotettava kehonkoostumusmittari, ei edes samalla ihmisellä, ei samalla laitteella, ei samaan aikaan päivästä otettuna. Silti olo oli ihan surkea, tosi surkea. Maanantaihan meillä oli viimeinen carb nite. Tiistai meni iltaan asti sievästi syömisten kanssa, mutta kotimatkalla töistä ostin jäätelön ja sitten kotona syötiin jotain kakkaa kai myös. Keskiviikko meni myös hiilaroidessa. Taisin käydä Raxissa... Söin gluteenitonta pitsaa ja tosi paljon jätskiä. Tai sitten se oli perjantai, en muista. Joka tapauksessa. Keskiviikkona olin myös kisatalkoissa ja söin siellä karamellia. Torstaina minulla olisi ollut itselläin kisat, mutta aloitin päiväni astumalla lasinsiruun, saamalla tikkejä ja lisää liikuntakieltoa, ainakin viikoksi. Olin niin helkatin pettynyt ja masentunut ja vittuuntunut, etten taaskaan päässyt kisaamaan, että lohtusyömiseksihän se meni. Viimein sain muutaman päivän, kai neljä, päivää pidettyä hiilarit matalalla. Mutta nyt tämä on taas ryöstäytynyt käsistä.

Tikit kantapään haavasta ja selästä poistettiin samana päivänä, viime torstaina. Selkä on kunnossa ja sen haava on parantunut oikein hyvin, mutta en voi vieläkään laittaa painoani kantapäälle. Olen onneksi voinut pyöräillä. Toissapäivänä kävin salillakin tekemässä vähän yläkroppaa. Tarve liikkua on alkanut käydä ylivoimaiseksi, ja hyvä niin. Tänään kuitenkin vettä tuli kaatamalla, enkä halunnut lähteä sateeseen polkemaan. Olin kuitenkin päättänyt aamun aikana tehdä jotakin aerobista, joten päätin pitää discobileet kotona. Joskus aiemmin ruukasin tanssia paljonkin kotona yksinäni, se on kovin terapeuttista ja lisäksi aika tehokasta aerobista liikuntaa. Kuuntelin Kat Delunaa, Nelly Furtadoa, Mando Diaoa, niin edelleen. Oikein sydämeni kyllyydestä. Tuli hiki ja hengästyin. Endorfiinit. :) Kunnes neljänkymmenen minuutin kuluttua minun oli pakko lopettaa, koska en voinut enää astua oikealla jalallani ollenkaan. Olin hankkinut päkiääni ison ison ja kipeän rakon. Samaan jalkaan, jossa on kantapäässä se haava.
En ole voinut kävellä ollenkaan. En varmaan voi huomennakaan kävellä ollenkaan. En voi pyöräillä, en todellakaan voi käydä salilla, en voi edes punnertaa tai lankuttaa, koska varpaiden tukeminen lattiaan punnerrusasennossa venyttää liikaa päkiän ihoa.


Ja mitä tästä seuraa? Lisää syömistä, lisää sokeria. Lisää itseinhoa. Minä alan olla tosi kyllästynyt inhoamaan itseäni. Kukaan muu ei minun puoliani pidä kuin minä. Joten. Minä alan nyt selata motivaatiokuvia. Ja miettiä, mitä oikeasti haluan. Sori Tiia, ei onnistumisia tähän postaukseen, palataan niihin kun en ole enää yksijalkainen.







Oli pakko lisätä vielä tämä:



SatuO
Pitkästä aikaa kuulumisia täältäkin.
Polvi leikattiin 3vkoa sitten ja toipuminen on hyvässä vauhdissa ja pian taas pääsee fillaroimaan ja salille.

BodyCampilta tuli uusi ohjelma. Paketti on nimeltään Get Fit, joka sisältää 1950kcal ruokavalion ja yksijakoisen saliohjelman, joka olisi tarkoitus toteuttaa 2-3 kertaa viikossa.
Ensimmäinen paketti, fitness pro oli mulle jo alkujaan liian vaativa ja vielä toi polvikin tuuskana, niin se jäi hyvin pitkälle kokonaan toteuttamatta.
Tälläinen kaventumiseen ja pieneen painonpudotukseen tähtäävä setti on enemmän mun heiniä.

Ohjelma ei sisällä suuren suuresti lisäravinteita, ainoastaan cla ja jotakin fat burnereita. (vaikuttaa tai ei, niin enköhän mä ne siinä ruokavalion ohella napsi..)

Saliohjelma on simppeli, ainoa jaloille tarkoitettu liike on prässi, jota toivottavasti pääsee kans pian kokeilemaan, loput on keski- ja yläkroppaa.. "Hauist ja penkkii" siis. :D

Tilipäivään menee tuon starttaaminen, silloin haen sit kerralla viikon ruuat valmiiksi ja niissä pysytään.
Keksin jo grillikaudellekkin, et mä voin grillaajaisiin tehdä jättikipon salaattia ja vääntää sallitusta jauhelihasta simppeleitä pihvejä ja näin skipata makkaran.

Nyt siis niskasta kiinni ja potku persauksille ja eroon tuosta vararenkaasta..
Ihanaa viikonloppua kaikille. <3
Tunnisteet: , 3 kommenttia | edit post
Saila
Okei, en päässyt kovin pitkälle vatsalihashaasteessa. Mulle tuli joku kuolema-räkätautiflunssa, joka on tällä viikolla alkanut helpottaa. Olen siis vain kävellyt koiran kanssa, just äsken tulin ekalta hölkkälenkiltä flunssan jälkeen ja hyvältä tuntuu! Saman 2,6km hölköttelin kuin viimeksi, raikkaassa kesäsateessa. :) Kivaa kun ei tule kuuma, vaikka toki aurinkoakin olisi ihana nähdä.

Ostin uudet housut, ne ovat ehkä vähän naftit, mutta olen käynyt tänään leffassa eli aika turvoksissa leffakarkkien jäljiltä. Joo, herkuttelu on taas mennyt vähän överiksi, sillä mulla on paha tapa palkita itseni kaikesta hyvästä ruualla.. Kai se on jonkinlainen lievä syömishäiriö tämäkin. :P Olkoot nuo pöksyt nyt motivaatiohousuina, ja onhan mulla myös se yksi motivaatiomekko olemassa.. Marraskuussa pitäisi mahtua siihen. Joten tästä eteenpäin herkut jäävät kauppaan!

Motivaatiota nostaa myös huimasti muutto ja se, että uudessa asuinpaikassa on monta lenkkikaveria :) Ja toki Unisport naapurissa. Aika helpoksi on kohta tämän tytön liikkuminen tehty!
Nanna
Heya again!

 Musta tuntuu, että viime aikojen hellepäivät ovat lisänneet mun lenkkien haastavuutta 100%. Oon silti käynyt ahkerasti joka päivä vaunujen kanssa lenkillä, vaikka aurinko paahtoikin suoraa päin ja hiki virtas ensimmäisten sekuntien jälkeen. Tänään oli sadepäivä, joten lenkin sijaan kävin kaverin kanssa salilla. Perjantaina lähdetään samaisen kaverin kanssa kokeilemaan ekaa kertaa elämässä ZUMBAA! :-D Saas nähä mitä siitäkin tulee.. Heilutaan takarivissä jotain omia ja hihitellään vaan. No pääasia on, että on hauskaa ja tulee kuuma?

Mulla meinas mielialat mennä aika mataliks, mutta rampattuani julkisen terveydenhuollon luona useasti, sain  fiiliksilleni diagnoosin; synnytyksen jälkeinen masennus. Sen tietää, kun on kerran läpi käynyt masennuksen ym, miltä kuuluu tuntua ja milloin on hyvä aika hakea apua. Nyt sitten sain haettua ittelleni apua "ajoissa". :) Onneks en ihan pohjalla oo ja saan revittyä itteni ylös sängystä. Päivät menee vähän vuoristorataa edelleen, mutta toivon siihen nyt tulevan muutoksia. Tykkäisin vähän tasaisemmasta menosta :-D

Päätin kans, että en aio tuijottaa vaa'an numeroita. Rupeaa vaan turhauttamaan, kun ei paino liiku mihinkään suuntaan. Mulla meinaa aina olla sama paino, tekisin mitä tahansa. Nyt kuitenkin oon "lähtöpainossani" eli 57kg, sama paino kuin ennen raskautta. Ja tässä on hyvä olla!

Ei tuijotella numeroita, tuijotellaan mielummin kuvia:

Raskauden alku, about rv16; maha rupes pullottamaan
ja jengi luuli, että oon lihonut :)

Raskauden loppua, about rv32

Raskauden loppu; tasan rv40 eli laskettuna aikana.
Kaksi päivää kuvan oton jälkeen pamahdin!

Raskauden jälkeen, kesä 2013. Löllyvää kertynyt vähän joka puolelle;
tästä on hyvä aloittaa kuntoon pääseminen
ja toivottavasti vuoden lopussa tää kuva toimii hyvänä "ENNEN"-kuvana. :)
En pysty käsittämään, että MINÄ, joka harvemmin julkaisen itsestäni minkäänlaisia kuvia, julkaisen nyt kuvia MAHASTANI. :-D Mutta pakko se on jostain motivaatiota repiä ja kehityskuvista sitä parhaiten saa.
Tigru
Tiian teksti inspiroi mua kovasti ja monta monta kertaa on pitänyt aloittaa kirjoittamaan tästä mun projektin alusta, mutta kummasti aina jokin (elämä??) puskee tielle ja väliin. Paino lähti tippumaan kivasti heti alussa ja ekan 1,5 viikon jälkeen lukemat olivat -2,2kg. Olivat. Nyt tämän hetkistä tarkkaa lukemaa en tiedä sillä otin tässä välissä muutaman päivän vähän rennommin syömisten kera ja totesin että nyt on aivan kertakaikkisen turha kavuta puntarille. Pääasia lieneee että otin vähän rennommin ja että olen palannut kiltisti ruotuun enkä luovuttanut vaikka välillä takkuaakin.



Kaikista kinkkisimmäksi jutuksi on taas osoittautunut se että pitäisi osata syödä säännöllisesti ja fiksusti.  Tai lähinnä säännöllisesti. Osa kipulääkkeistä vie nälän. Osittain helle vie nälän. Ja yks kaks kun tajuaa että huono olo voikin johtua syömättömyydestä... se nälkä onkin mennyt jo tavallaan yli (ja jos tähän lisätään sitten pullollinen valkkaria niin seuraamukset ovatkin aika ennalta arvattavia). Mutta ehkä mä opin. Ainakin olen pyrkinyt syömään säännöllisemmin ja syömään parempia asioita sittenkin kun se nälkä on jo ihan karmea.



Liikkumispuoli on sujunut paremmin. Tosin senkin kanssa pari viime päivää on ollut aika heikkoa, mutta mulla on vakaa aikomus parantaa tapani sillä saralla. Joka päivä on liikuttu. Ja melkein joka päivä olen junnannut läpi vähän flowjoogaa. Tai oikeastaan en ole junnannut (se nyt vaan on aika pahasti ristiriidassa flown ajatuksen kanssa) vaan olen nautiskellut. Huomenna on vikat varsinaiset treenit, mutta kesän ajan Oulussa pyörii puistojooga (http://www.puistojoogaaoulussa.com/) jota on tarjolla pitkin viikkoa moneen otteeseen (ihan huippua!) joten tarkoitus on jatkaa flow:ta siellä. Vielä en oo päässy treenaamaan puistoon (ke olin Manamansalossa kaverin mökillä, pe samaisen kaverin koira oli trimmissä joogan kanssa päällekkäin ja su ko kaverin pentu oli hoidossa... olen myös sattuneesta syystä päättänyt olla itsekkäämpi jatkossa ja priorisoida enemmän MUA ja vähemmän muita ihmisiä koska huolimatta vuosikausien priorisoinnista toisin päin mä huomaan yhtäkkiä jääväni monessa hommassa ihan omilleni...



Aika paljon sen flow:n merkityksestä kertoo varmaan se että mulla on vieläkin hyvä fiilis viime viikon treeneistä ja jo etukäteen hyvä fiilis huomisista treeneistä. Jopa se joogan henkinen puoli jolle olin alussa tosi allerginen on alkanut tuntua ihan hyvältä. Se kun on jotenkin tarpeeksi universaalia ja kasvotonta ollakseen ärsyttämättä mua. Viime treeneissä mä pääsin lopulta kokonaan seisomaan päälleni. Mitä en olis ikinä kuuna päivänä uskonut viime syksynä tai edes tammikuussa. Ja se ei ollut vaikeaa eikä pelottavaa vaan pelkästään kivaa. Ja mähän en ole seissyt päälläni ikinä. En edes lapsena koskaan. Ja nyt yhtäkkiä mun kroppa on hallussa niin että se onnistuu. Ja olihan sekin aika huippua kun meillä on iso ryhmä, mutta ohjaaja muistaa nimeltä ja porukka taputtaa kun muut onnistuvat. Vielä multa ei tahdo luonnistua corelankut (ainakaan kovin pitkät toistosarjat silleen vaivattomasti niin kuin flowssa ois tarkoitus) tai muut vaikeammat temput, mutta koska mä pystyn nyt seisomaan päälläni niin mistäs sen tietää mihin mä pystyn syksyllä tai jouluna tai ensi keväänä? Kuka ois uskonu että mulla voi olla tällainen fiilis kaiken tän keskellä? (=kaiken tän: koiranpentu kuoli, kasvatustyö on jäissä, moni ihminen on pettänyt mun luottamuksen viime kuukausina, mukaanluettuna oma sisko, multa meni opiskelupaikka sivusuun ja mä en yhtään tuedä mitä pirua mä teksiin tän selän kanssa... ) ja että se fiilis voi tulla jostain joukkoliikunnasta? Ei ainakaan kukaan joka tuntee mua pidemmältä ajalta... :D Mutta mä olen siitä hurjan kiitollinen. Kiitollinen Flowjoogalle. Kiitollinen Maisalle (http://maisahanhela.com/) joka sitä vetää ja on ihan huippu. Kiitollinen sille ryhmälle. Äidille ja isälle jotka patisti mut syksyllä etsimään jonkun liikuntahomman "me maksetaan, mutta katso nyt itse mihin menet" ja kiitollinen vähän itsellenikin siitä että oon jaksanu pitää tästä asiasta kiinni.

Päällä seisontaa voi tehdä kahdella tapaa (joogassa siis) ja mä sain lopulta onnistumaan molemmat, joskus toinen tuntuu miellyttävämmältä...


Tämä jälkimmäinen on siis se kivempi tapa tehdä asia mun mielestä :D (tosin en löytänyt kuvaa just siitä oikeasta asennosta jossa ollaan paljon pystymmässä ja varpaat tuettuina kyynerpäihin) 



Lopuksi vielä inspiskuva itselle ja muille:

Saila
Hopsis! Minä olen onnistuneesti jo puolisen viikkoa hölkkäillyt joka aamulenkillä. Puolisen viikkoa siksi, että aloitin tiistaina, mutta keskiviikkona jäi lenkki väliin ja torstaina se siirtyi iltaan. Perjantaina en ehtinyt ja lauantaina särki päätä niin maan penteleesti. Ja tänään en jaksanut, koska oli niin kuuma. Oon mä vaan aika hyvä välttelemään liikkumista :) No, huomenna taas alkaa, kun pitää kouluunkin mennä aikaisin, niin päästään koiran kanssa ulos kun on toivottavasti vielä hiukan viileämpää. Aika rentoa on hölköttely ollut, eikä se nyt sen raskaampaa ole ollut kuin kävelykään. Kyllä tämä tästä taas!

Ajattelin aloittaa myös vatsalihasten treenaamisen huomenna, katsotaan mitä siinä käy. FB:ssä kaveri jakoi jonkun käsittämättömän "kuukaudessa sataankahteenkymmeneenviiteen vatsalihakseen"-haasteen, joten pakkohan sitä on kokeilla. Voi olla että tyssää jo ekan viikon jälkeen, katsotaan.

Syöty on, huonosti. On ollut kaverin synttäriä ja kevään vikoja sitsejä ja kaverin synttäreiden rääppiäisiä sekä muuten vaan huonoja syitä syödä huonosti. Huomenna lupaan ryhdistäytyä myös syömisten suhteen, ja vaikka ihana kesäsää jatkuukin, joka päivä ei välttämättä tarvitse syödä jätskiä. :P

Kesäkunto häämöttää! Mun pitäisi myös kaivaa se mittanauha taas esille, ja kohdata totuus siitä, kuinka monta senttiä on tullut takaisin tässä parin kuukauden aikana.. Iiks.
Tiia
Tänään aamulla 28. toukokuuta 2013, tarkalleen 924 päivää painonpudotusprojektin "virallisen" aloittamisen jälkeen, olen normaalipainoinen! Vaaka näytti tasan 73 kiloa, ja 171 sentin pituudella tekee se BMI:ksi 24,96. Normaalipainon yläraja on 25.

Mä tein sen! :D

Mä ostin vaa'an tuolloin 924 päivää sitten, Anttilasta marraskuun 15. päivä vuonna 2011. Se näytti silloin 86,7kg. Kirjauduin Kiloklubiin, ja tässä sitä nyt ollaan, pari vuotta myöhemmin.
Mulla on sellainen muistikuva, että olin tuohon mennessä pudottanut jo joitain kiloja, ja epäilisin todellisen huippupainon olleen jossain siellä 90kg tietämissä. Ja mä kun en koskaan mielestäni ollut erityisen lihava...? BMI kumminkin melkein 31 - merkittävästi lihava.

30.8.2011 ja kuva joka avasi silmäni - yksi niistä harvoista kuvista, joita musta noilta ajoilta on.

Mitäkö mä sitten oon tehnyt? Senhän kaikki haluaa tietää?

No, en ainakaan nähnyt nälkää, enkä kieltäytynyt hyvyyksistä. Liikuntaa oon harrastanut epäsäännöllisen säännöllisesti. Viimeiset 3kg olen pudottanut melkein tasan neljässä viikossa, eli aika paljon kovemmalla tahdilla kuin ensimmäiset lähteneet kilot. Mun aika oli vain kypsä, ja nyt mä mietin, miksen tehny tätä jo aikasemmin? Ehkä jos oisin tehnyt, niin oisin jo lihonut takaisinkin. Vaikka yleensä olenkin temperamentiltäni helposti innostuva, on ruokailutottumuksien muuttaminen vaatinut pientä totuttelua.

Viimeisen kuukauden olen siis ekaa kertaa elämässäni punninnut ruokani, syönyt 1300kcal päivässä. Vähintään puoli kiloa iloa eli kasvikunnan tuotteita, +100g protskuja, vähärasvaisia maitotuotteita ja kasviperäisiä rasvoja, loput hiilareita. Herkkupäivä kerran viikossa, tosin tiputtaudun varmaan siitä tavasta pois, koska se vain antaa mulle luvan syödä jotain mitä en normaalistikaan söisi, syön karkkia ikäänkuin väkisin. Koska on lupa.
Ruokaa sen sijaan kyllä saa syödä kyllästymiseen saakka... :D

28.5.2013 and here I stand

Huomautettakoon, että moni ei tuijota BMI:tä laisinkaan, mutta itse koen olevani sen verran standardeihin sopiva, että pystyin asettamaan tällä itselleni tavoitteen. En ole erityisen lyhyt tai pitkä, en roteva tai linnunluinen. Aika normaali kaikin puolin, lättäjalkainen tosin, mutta se tuskin vaikuttanee painoindeksiin.
Moni ei käy edes vaa'alla, mutta itseäni sekin tuntuu motivoivan vain positiivisesti.

Tässä vielä insinöörin vaimoketta kovasti miellyttävää speksiä aiheesta painonpudotus. Enjoy.

Jos mä tein tän, niin varmasti tekee moni muukin!



--
Lisäsin tunnisteisiin "onnistumiset".
Haastan jokaisen meistä bloggaamaan seuraavassa postissaan jotain positiivista ja tägäämään sen sen alle.

Inna
Viikko jäljellä dieettiä. Tänään oli tokavika carb nite. Mulla on vielä vähän reissuturvotusta, ja paino on noussut takaisin n. 54 kiloon. Tulin reissusta vasta perjantaiaamuna, että sikäli ei ihmekään. Katsellaan sitten, mitä InBodyssa vaaka näyttää. :) Kehonkoostumusmittaukset on tosiaan viikon päästä tiistaina, jolloin olo saattaa olla hieman nesteinen, kun edellisenä iltana on hiilarimätöt pidetty. Päätettiin nyt kuitenkin miehen kanssa, että tää viimeinen viikko vedetään puhtaasti, samoin vika carb nite menee tärkkelyspitoisesti ja jätetään ne sokerimätöt siltä kertaa väliin. Ajattelin myös haastaa vähän itseäni, ja yrittää jättää maitotuotteet pois. Eli liha-kasvislinjalla mentäisiin koko tulevat kuusi ja puoli päivää. Kun Carb Nite -dieetti loppuu, tilalle otetaan Carb Back-loading, mutta kerron siitä toisella kertaa. Syksyllä saatan ottaa jonkun pätkän CN:llä uudestaan, jos siltä tuntuu, mutta ens keväänä sitten taas ainakin kesäkuntoon kiristelyt. Mies meinasi, että seuraavat n. yhdeksän kuukautta menis hänellä hypertrofian parissa, joten siihen ei parane kovin pitkää dieettiä ottaa. Tavoite ois tottakai itselläkin, että paino ei tästä nousisi, ainakaan rasvamassan takia.

Ennen reissuun lähtöä toissaviikon perjantaina kävin ystävän kanssa taas salittelemassa. Mave oli tosi hyvän tuntuinen, ja päätinkin kokeilla enkkariani 65 kiloa viimeiseen sarjaan. Aiemmin on noussut 62,5 kg. Oletin, että tuo 65 nousisi 1-2 toistoa, mutta vedinkin sillä hämmästyksekseni nelosen. Huhhuh miten alkoi ahneus ottaa valtaa ja löin vielä 2,5-kiloset pikkukiekot tankoon. Ystävän tsempatessa vedin 70 kg maasta. Tuolloin painoa oli 53 kg, eli n. 130 % kehonpainosta nousi! Hyvä meikä! En ole edes tarkistanut, mitkä olivat aloituspainot helmikuussa, but they sure weren't these. Reissun päällä kävin tekemässä yhden treenin Viikin Unisportilla - ei huhhuh muuten mitkä ryöstöhinnat, lukkovuokran kanssa kertatreeni maksoi YHDEKSÄN EUROA... Oulun kaupungin liikuntapaikoissa opiskelijan kertamaksu on 2,5 euroa. Aikamoista ryöstöä. Joka tapauksessa, kävin tekemässä kyykkytreenin siellä, ja sopivan vapaapainopaikan puuttuessa tein kyykyn telineessä. Tangon painosta on vain arvauksia, mutta siinä ehkä luki 10,9. Aaanycase, ladoin painoja tankoon sen mukaan, miltä tuntui, ja suureksi, suureksi yllätyksekseni viimeinen sarja tuli vedettyä 57,5 kg PLUS tanko. Tuntui tosi hyvältä, koska vapaiden painojen kanssa olen junnannut siinä viidessäkympissä niin pitkään, että jos en pian olisi jotenkin liikuttanut niskassa isompaa rautaa, olisin varmaan jäänyt 50 kilon sarjalaiseksi ikiajoiksi.

Kyllä täytyy sanoa, että kun saa pakata lisää rautaa tankoon pitkästä aikaa, fiilis on aika voittaja. Tästä kai se motivaatio on revittävä, siltä varalta että InBody-tuloste on mun kehityksestä ihan toista mieltä.

Tänään oli kuitenkin se päivä, kun tuli aika heittää hyvästit vanhalle, hyvälle ja tutulle 2 krt/vko saliohjelmalle. Uusi ohjelma on kaksijakoinen, lihakset on jaoteltu työntäviin ja vetäviin. Kummallekin ryhmälle on oma päivä. Lisäksi toistomäärät vaihtelevat treeneittäin, 5-10-15. Eli mulla on 6 kiertävää treenipäivää: V5, T15, V10, T5, V15, T10. Tänään aloitin vetävien vitostreenillä. Tämä on viikon lyhyin, vain kaksi liikettä maastaveto ja eksentriset/neg. leuat (jotka toivottavasti jossain vaiheessa kehittyisivät ihan normileuoiksi), joten lisäsin joukun jatkoksi 3 x 5 vatsalihaspyörällä tehtyä rutistusta. Huomenna mennään kamujen kanssa, ja tiedossa olisi tuo suht hapottava työntävien 15. Pääsen tekemään jalkoja ja rintaa supersetteinä, jaloille prässi ja reidenojennus ja rinnalle ristitalja ja vinopenkki käsipainoilla. Käsilläänkin pitäisi seistä vähän turhan pitkästä aikaa. Tosiaan kaksi viimeistä telinevoikkakertaa meni sivu suun, ja nyt ollaan sen suhteen kesätauolla. Mahdollisesti jotain kesäleiriä ollaan järkkäämässä, varmaan loppukesään, mutta siitä tietääpi lähemmin sitten. Syksyllä joka tapauksessa voimistelu jatkuu!

Noniin, siinäpä kaikki tarinoinnit tältä kertaa. CN:stä tulee varmaan jotain yhteenvetopostausta vielä kirjoiteltua, mulla on sieltä helmikuulta edelliset InBody-tulokset, että niihin voi ainakin verrata, liekö mitään tapahtunu.
Saila
Kävin toissapäivänä heittämässä kevään ensimmäisen hölkkälenkin. Raahustin 2,6km ajassa 40 minuuttia, säälittävää. :D Mummot rollaattorilla huristelevat ohitse, mutta pakko aloittaa kevyesti, kun koko talven olen laiskotellut lenkkeilyn suhteen. Lisäksi armas sykemittarini oli pimennyt, asiantunteva diagnoosini sanoi että siitä on patterit loppu.. Täytyy siis lähteä patterikaupoille, tosin en tiedä uskallanko vaihtaa sitä itse.

On muuten tullut syötyä just sitä mitä tekee mieli, ja ihan liikaa kaiken maailman valmisruokia! Hyi häpeä. Kun keittiössä on ollut likaisten astioiden näyttely viimeiset 3 viikkoa, on toki ihan luonnollista kiireessä syödä äkkiä vaan jotain, kun ei ole aikaa sekä tiskata että tehdä ruokaa. Onneksi kohta helpottaa, kun saan viimeisetkin rästihommat rutistettua, ja sitten onkin enää "normaalia" koulua kesällä. Eli paljon aikaa hengailla ulkona auringossa matikantehtävien parissa :) Aika luksusta, kun viimeiset 3 kesää olen painanut niska limassa 7-16 työpäivää plus työmatkat. Aikaa ja jaksamista on siis myös liikkumiselle, kivaa!

Vähän on ollut myös epäonnistumisia, eilen mun piti mennä bodypumpiin kaverin kanssa mutta kun löysin homehtuneen paistinpannun (YÄK) niin päätin aloittaa tiskivuoren purkamisen. Tänään piti olla kesäpesistä, mutta se siirrettiin huomiselle, ja huomenna olen lähdössä mökille viikonlopuksi. No, ensi viikolla sitten!

Agilityn suhteen pitäisi ryhdistäytyä ja hölkkäillä bussipysäkiltä kentälle ja takaisin. Eiköhän tämä tästä taas.
Tigru
Hei kaikki ja kiitos kun otitte minut mukaan näin myöhäisheränneenä...

Mietin joukkoon liittymistä jo aiemmin, mutta ajattelin että koitan saada ensin elämän muut palikat kohdilleen ja alan sitten vasta miettiä painoa... mutta kun ne palikat nyt näköjään eivät vaan asetu ja painon kanssa tuli vastaan joku viimeinen henkinen kynnys niin päätin ottaa ryhtiliikkeen ja ainakin kokeilla toimisiko tämmöinen virtuaalinen tsemppaus samassa. Oon aina ollu aika allerginen kaikille ryhmähommille (ja erityisesti ryhmäliikunnalle) ja tiukoille rajoille ja tavoitteille, mutta kokeillaan.

Meillä on oikeastaan täällä omasta takaa läskileiri. Osallistujina minä ja kaikki kolme koiraa. Mies on Kiinassa ja en tiedä haluaako sekin osallistua :D Koirien painot pääsivät karkaamaan Savun tiineyden aikana ja sen jälkeen (Savun paino karkasi pahiten itse tiineyden jälkeen kun maitoa ei vaan tullut jos painon päästi yhtään laskemaan joten sitä on ruokittu huolella, jotta koiranpentu pysyisi hengissä vaan eipä auttanut sekään). Hallan paino taas karkasi koska en halunnut riskeerata että tytöillä tulee mitään tappelua ruuan suhteen kun lauman dynamiikkaa tuollainen tiineys kuitenkin vähän sotkee. Yuki on lihonut siinä ohessa aika huomaamatta. Oma paino on kamala (mutta kirjasin sen ylös kalenteriin... toistaiseksi tuntuu että riittää kun kauhistelen sitä itse) ja koirien painot menee näin: 13,2kg Yuki (n. 12,5 tai 12kg olisi sille passeli), 9,5kg Halla (luulen että esim 8,5kg tai 8kg olisi sille sopivampi... Halla on läskileirin vakituisia vieraita joten oikea paino on sen kohdalla hiukan mysteeri) ja Savu läskileirin kruunaamaton kuningatar 9kg kun ennen tiineyttä se painoi 6,5 kg (varsin kuivassa ns. kisakunnossa nyt varmaan esim 7kg vois olla aika passeli). Omasta painosta haluaisin ainakin 10kg pois ehkä jopa enemmän. En ole laskenut BMI:tä enkä lupaa käydä puntarilla säännöllisesti koska jos se alkaa ahdistaa niin sitten en siellä käy.

Miksi sitten haluan alkaa tähän? No ne klassiset syyt on toki olemassa: ois kiva voida lähteä ulos ja pukeutua ilman että tuntee itsensä läskiksi ja vaikka olla jossain valokuvassa niin että tarvis kauhistella vaan omia ilmeitä eikä niitä kiloja... Toisaalta mun pitäis pitää huolta painosta jo senkin takia että mulla on huono selkä ja olen tälläkin hetkellä more or less työkyvytön sen takia. Painon pudotus ei sitä korjaa, mutta sopiva liikunta vois pitää mut siinä kuosissa että selviäisin arjesta. Oli aika pysäyttävää kun keväällä selkä oli viikkotolkulla siinä jamassa että ei pystynyt itse pukemaan tai riisumaan tai laittamaan kenkiä jalkaan (mistään vaikeammasta puhumattakaan)... Ja mä olen kuitenkin liikkunut koko ajan kun mulla on noi koirat. Painoon sekään romahdus ei sinänsä liittynyt, mutta koska selälle ei näillä näkymin ole tulossa mitään kuntoutusta tai muutosta niin näillä mennään niin sanotusti. Lisäksi mulla on aina vatsa kipeänä. Ihan aina. Sekin on tutkittu joskus ja mä en enää ole jaksanut siitä edes sanoa lääkäreille koska toi selkäongelma on paljon isompi issue, mutta jos ruoka auttaisi siihen niin olisihan se taas yksi asia eteenpäin. Selän ja vatsan lisäksi ongelmia on kaikissa muissakin nivelissä. Tällä hetkellä oireilee oikea käsi, olkapäästä ja ranteesta aina kun sille varaa yhtään painoa tai kättä käyttää. Eli sitä peilikuvaa ja kivaa oloa isompi juttu ois jos terveys menis ees asteen parempaan suuntaan. Edes siihen että sais itse puettua ja riisuttua. Haluaisin toki asettaa siihenkin iiiisoja tavoitteita, mutta lienee turvallisempaa että en sitä tee.

Me on nyt jo otettu pientä ryhtiliikettä. Mun on tarkoitus jättää pois ainakin riisi, vehnä, kaura ja vähentää merkittävästi muitakin viljoja sekä perunaa. Periaatteessa siis lähestyn karppaamista, mutta aion sallia hedelmät, marjat ja rukiin suht puhtaassa muodossa. Jos se ei riitä saamaan sekä painoa kuriin että oloa paremmaksi niin sitten täytynee jättää se ruiskin pois ja kokeilla gluteenitonta. Jos sekään ei onnaa niin sitten kai vähennellään hiilareita. Voisin vetää tiukempaakin linjaa mutta tässä elämäntilanteessa pelkään että joko en jaksa (ja palaan takaisin syömään mitä sattuun) tai vedän homman överiksi joten kokeillaan ensin näin.

Liikunnan suhteen lenkkeilen ja käyn flowjoogassa. Aiemmin kevättalvella joogasin kotonakin jokapäivä + tein fysioterapeutin määräämiä liikkeitä mutta remontin, muuton ja koiranpennun tehohoidon keskellä se jäi ja nyt on paikat niin kipeinä että kaikki pitää alottaa vähitellen. Koirien treenaaminen treenikuntoon (=radalle) tarkoittaa nyt hiekkakuoppailua ja rinnetreeniä itsekullekin säädylle. Eilen oltiin lenkillä reipas 3h (osittain remmissä ja osittain metsässä irti) ja edellisenä päivänä 2h (hiekkakuopilla ja pellolla) ja kävin samalla heittämässä talviturkin. Vesi on vielä niin kylmää että siellä käynti ei oikein liikunnasta käy, mutta kylmä voisi viedä selkäkipuja vähemmäksi joten siksi siellä pitäisi koittaa käydä jo nyt. Kesällä haaveilen että uiminen ja kahlaaminen (= koirien matkauinti) olisivat osa treenisettiä. Flowjooga on kyllä täysin mun laji. Pidän siitä keskittymisestä, omien rajojen rikkomisesta ja rauhallisesta voiman käytöstä siinä hommassa. Niin ja siitä sopivasta henkisyydestä myös. Eka ryhmäliikuntajuttu josta mä tykkään! Harmi vaan että treenejä ei ole kuin kerta viikkoon ja typerä typerä oikea käsi ei meinaa kestää hommaa. Toisaalta mä olen paljon mieluummin kädetön kuin selätön ja nyt se vähän näyttää siltä että ne on ne mun vaihtoehdot (jippijaijee). Oliskohan tässä tarpeeksi höpinää? Tiedän että mun ois hyvä käydä salilla, mutta se ei vaan jotenkin ole mun juttu. Ja tiedän että ruokailun vois tehdä tiukemmin ja puntarilla vois käydä joka päivä. Mutta josko tää ois ainakin alku?

Tänään olen syönyt savuheppatahnaa ja ruissipsejä sekä ananasta. Ja koittanut kitata vettä ja magnesiumia. Nyt olen aikeissa suunnata koirien kanssa n. tunnin lenkille tuonne aurinkoon (auringonpistoksen ja päänsäryn uhalla... joo mä en tykkää yhtään auringosta enkä helteestä) ja illalla on 1,5 h flowjoogatreenit. Huomenna sitten fysioterapiaan jossa ei kyllä liikuta vaan hoidetaan selkäkipua, joudun siellä varmaan puhumaan kuolleesta koirapennusta ja ajatus pelottaa jo nyt. Toivottavasti se flow tuo sisäisen rauhan tänään niin kuin se on tuonut kaikkina muinakin viikkoina.

En tiedä oliko tässä tekstissä päätä tai häntää, mutta ehkä tästä saa jonkun tolkun siitä mikä meillä on tilanne nyt ja mitä me aiotaan sen suhteen tehdä. Kiitos vielä miljoonasti  kun otatte mut mukaan!

Tigru / Saana
Nanna
Täällä mennään vuoristorataa. Välillä on päiviä, jolloin keskityn syömään tarkasti ja terveellisesti, mutta nyt on myös tullut päiviä joina "unohdan" syödä kokonaan - ja nautin siitä. Vaikka tiedän, että jos lopetan syömisen niin parin vuoden treenausurakka on ollut ihan turhaa. Mutta aina välillä se pieni piru tuolla jossain aivolohkossa nostaa päätään ja koittaa saada mun ajatukset päin väärää hoikkuutta. Välillä olo on kuin jakomielitautisella, kun ajatukset heittelee ihan miten sattuu. 

vm 2004 - 42kg, pahimmillaan paino kävi 35kg


Mulla on ollut anoreksia teininä. Kolme vuotta melkein pelkkää syömättömyyttä ja pakko-oireisuutta. Onneks pääsin siitä kierteestä eroon ja nyt osaan hakea apua ajoissa, ennenkuin mitään korjaamatonta tapahtuu.

Nyt oon käynyt pari kertaa viikkoon salilla ja joka päivä lenkillä, sekä tehnyt himassa vähän kotitreeniä mm. punnertamalla vauvan päällä.. :D Pitää koittaa päästä useammin salille niin jää syömishäiriöpirut lukkojen taakse. Kuntosali on mun terapia! Parin kuukauden päästä voin jättää pojan hoitoon kuntosalin lapsiparkkiin niin josko silloin pääsen käymään paljon useammin. 



Pitäis koittaa suunnitella uus ruokavalio, jota ois helppo noudattaa joka päivä. Mihinkään ylitarkkaan kalorilaskentaan en kuitenkaan aio ryhtyä menneisyydestäni johtuen. Tarkoituksena ois kiinteyttää raskauden jäljiltä jäänyttä löllöä eli eiköhän perus hiilareiden vähennys, proteiinin lisäys sekä kova lenkkeily ja lihaskunto auta asiaan. Onneks mulla ei oo motivaation puutetta, päin vastoin, oon puhkunut täyttä motivaatiota pari viimeistä kuukautta!

Tänään on onneksi hyvä päivä (vaikka uni onkin vähällä, mutta kofeiinin voimalla mennään :D) ja puhkun taas oikeen extraintoa. Ens viikonloppuna on pojan ristiäiset ja lähdenkin tästä shoppaamaan ristiäisvaatetta. Ei meinaa tuolta vaatekaapista löytyä oikein mitään mukavaa päälle. Raskausvaatteet liian isoja ja ennen raskautta olleet vaatteet liian pieniä. Oon jossain jännässä välimaastossa. 
Inna
Kylläpä me ollaan oltu laiskoja... Melkein viikko taas edellisestä kirjoituksesta.

Minä voisin päivitellä hieman edistymisestä Carb Nitella. Dieetin puolivälissä oli juuri pieni jumitus painossa, jolloin hiilaritankkausta edeltävänä aamuna ja sen jälkeisenä aamuna otetut painot eivät muuttuneet mihinkään edelliseen viikkoon nähden. Sitten paino humpsahtikin alaspäin seuraavaksi carbbi-illaksi, painoin 52,7 kg. Ja seuraavana päivänä nousi ainoastaan 900 grammaa, jolloin kokonaispudotus dieetin aloittamisesta oli 1,8 kg. Nyt kahden carb niten välissä on poikkeuksellisesti yhdeksän päivää, koska lähden reissuun ja haluan ajoittaa yhden hiilaritankin sinne. Ei varmaan vähän pidempi väli haittaa, kun perjantaina aion kuitenkin muutaman viinilasin juoda.

Olen myös saanut ystävän mukaan salille. On aika kiva tehdä kun joku tsemppaa ja kirittää tekemään vielä ne viimeiset toistot. Mulle on tulossa uusi ohjelmakin kun telinevoikkatreenit loppuu, alan käydä kolmesti viikossa. :) Vielä en tiedä millainen on tulossa, eikä ilmeisesti tuo armas pt:kään ole vielä ihan varma. Kerron toki sitten.

Kyykky mulla nyt junnaa paikallaan, 50 kg:sta ei ole noussut painot mihinkään ja hemmetti kun ärsyttää. Pitää vissiin muutama kilo vaan vielä laihtua että saan 100 % kehonpainosta. Maveen lataan perjantaina 65 kg ja katotaan miten käy.
Saila
No terve vaan, meitsi on täällä taas!

Viimeiset pari-kolme-neljä viikkoa ovat menneet tällä meiningillä:

Herrasmies Äpykoira <3
Eli aika on mennyt johonkin ihan muuhun kuin fiksusti syömiseen ja liikkumiseen. Ja näin wapun jäljiltä olen mitäpäs muutakaan kuin perinteisessä wappuflunssassa, eli vaikka sää on mitä mainioin, en ole päässyt vieläkään aloittamaan juoksulenkkeilyä. Harmi! Mutta toivottavasti jo ensi viikolla olisin kunnossa!

Agilitykurssi sentään alkoi maanantaina :) Ja kylläpäs tulee läskille hiki, kun kokonaiset 10 minuuttia juoksee muutaman pyrähdyksen koiran perässä. Maanantaisin tulee siis tehtyä ihan kunnon liikuntaa, kun puoli tuntia ennen ja jälkeen treenien pitäisi lämpätä ja jäähdytellä koira, ja tämän kokoisella koiralla se tarkoittaa ihan kunnon reipasta hölkkää.

Itseni ruokkimisen suhteen olen ihan rappioitunut! Hyi minua. En ole kehdannut edes ottaa mittanauhaa esille muutamaan viikkoon :P Nyt on myös niin paljon koulukiireitä, etten ole ehtinyt edes Unisportille pitkään aikaan. Hiljaiselo jatkunee vielä hetken aikaa, mutta kunhan DL:t saadaan selvitettyä, niin eiköhän tämä taas tästä.

Kevät on ihanaa aikaa, nauttikaa! Minä ainakin nautin! Nyt painellaan rekkulankekkulan kanssa pitkälle, rauhalliselle iltalenkille <3
Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post
Nanna
Ennen mietin, että miten muka vauvan kanssa oleminen on niin kiireellistä, ettei kerkeäisi tekemään kotitöitä, käymään salilla, kirjottelemaan blogia ym.. "Vauva nukkuu 18h vuorokaudessa, kyllä sillä välillä kerkeää tekemään vaikka mitä!"
No ei meillä. Poika ei ole mikään yksinkertainen vauva ("Syö-paskoo-nukkuu") vaan valvoo suurimman osan päivästä vaatien huomiota ja syliä. Yöllä kyllä nukkuu kolmessa pätkässä 9-10h. Neuvolassakin vaan todettiin, että nohnoh ei voi mitään, te nyt vaan saitte vähän vaikeamman vauvan!

Rakas toi poika silti on vaikka onkin vähän haasteellinen ja pää onkin hajota vähän väliä. Kasvaa kuitenkin hirveää vauhtia - kohta mä kirjottelenkin tänne blogiin jo, että oltiin pojan kanssa yhdessä salilla. :D

Tuleva treenikaveri, 1kk

Onneks poika rauhoittuu hyvin vaunuihin niin pääsen mäkin "rauhassa" ulos lenkille. Vauva vaunuihin, koira kylkeen ja menoks. Vaunulenkilläkin saan sykkeen koholle ja hien pintaan kun valitsen reitit mahdollisimman haastaviksi. Onhan siinä reeniä kerrakseen, kun työntää 20kg vaunuja + 5kg vauvaa + pitelee kiskovaa koiraa. :D 

Pelkkää treenaamistahan tää vauvan kanssa oleminen on. Mm. nukuttaminen 20-40min asunnon ympäri kävelyä 5kg vauvapainolla (:D). Huomaan myös alitajuntaisesti tekeväni vauvan rauhoittelut, röyhtäyttämiset ym sarjoissa. Haukka kasvaa vauvan myötä.

No en mä nyt pelkästään vauvalla treenaile. Salilla oon päässyt jo käymään pari kertaa. Oli ihanaa päästä juoksumatolle 9kk tauon jälkeen! Teen salilla samaa treeniä mitä raskausaikanakin ja rupean pikkuhiljaa taas lisäilemään painoja ja haasteellisuutta. Vatsalihaksia en oo vielä uskaltautunut tekemään, sillä yleinen neuvo on, että vasta jälkitarkastuksen jälkeen niitä sais ruveta tekemään (niiden pitää antaa palautua kunnolla). Mulla on oma synnytyksen jälkeinen tarkastus kesäkuun alussa ja jos lääkäri toteaa mulla olevan kaikki OK niin sit lähtee kunnon treenit ja kuurit päälle! Kesäkuntoon 2013 en ehkä kerkeä enää, mutta 2014..?

Ruokavalio on viime kuukautena ollu ihan suoraansanottuna paska. Ei kauheesti huvita käyttää aikaa ja energiaa kokkailemiseen niin on tullut vedeltyä valmisruokia, pizzaa, pizzaa ja pizzaa. Karkkia ja suklaata on mennyt kans ihan jäätävät määrät! Sen takia on kauheen turvonnut ja ällö olo kokoajan. Mutta eiköhän asia korjaannu pikkuhiljaa. Kyllä mä eilen väsäsin makaronilaatikkoa - sitä sit syödäänkin seuraavat kolme päivää..

Kata
Tämän tädin läskinsulattelu on ollut viime viikot jäässä. Jouduimme sanomaan Arttu-herrallemme viimeiset jäähyväiset pahan epilepsiakohtauksen takia, ja sen jälkeen meni pari viikkoa ihan täydessä sumussa. Nukkuminen ja syöminen ovat olleet jotain aivan järkyttävää, en ole edes uskaltanut kaivaa vaakaa esille ja salillakäynti on ollut melko vähäistä. Pari kertaa olen saanut itseni pakotettua muutaman kilometrin juoksulenkille ja tehnyt jotain kotikuntopiirin tapaista, mutta siihen se on jäänyt.

Nyt näin wappupäivänä munkkiposuuttelun ja sipsi-, skumppa- ja kaljaähkyn jälkeen onkin hyvä taas tehdä pientä ryhtiliikettä - huomenna aamusalille ja ruokailut takaisin ruotuun. Mutta siihen asti - hauskaa wappua kaikille hulluille koiranaisille ja muillekin!


Inna


Minä tässä moi, salikamppeissa ja lakki vinossa toivotan kaikille yhdelle lukijallemme oikein iloista ja toivottavasti vähäkrapulaista vappua! Tai Wappua, niin kuin me oululaiset teekkarit tykkäämme sanoa. Kävin tuskailemassa salilla kyykyn ja eksentristen leukojen parissa, ja sen jälkeen nautiskelin vähän nakkia, katkismajoneesia, salaattia ja kuohuviiniä. Jälkkäriksi tekaistiin vhh-"tiramisua", which was goo-oo-ood. Toivottavasti juuri sulla on ollut leppoisa ilta, joka jatkuu vielä pitkään. :)
Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post
Inna
Ajattelin laittaa vähän ruokakuvia, kun monesti tällaiset hieman äärimmäisyyksiin menevät dieetit tuntuvat ihmisiä kummastuttavan. CNS on ollut tosi helppo noudattaa muuten, mutta tylsää meinaa tulla. Kaikki ateriat koostetaan samalla tavalla: lihhaa, kasviksia ja rasvaa. Me käytiin avo-mänin kanssa eilen yhdessä salilla (viimeksi kai yli 2 kk sitten tällainen ihme tapahtunut) ja sen päälle pidettiin hiilari-ilta, sieltäkin pari sapuskaa pääsi kuviin.




Tässä minun tämän päivän eväät. Olen tuuraamassa äitini gallerialla 12-17 ja tarvitsin siis kohtuullisen aterian mukaani. Kuvassa näkyy puolikas purkki raejuustoa, kalkkunafileepihvi, muutama siivu meetvurstia, Aura-juustoknöödeli, pätkä kurkkua ja tomaatti.


Tältä näyttävät käytännössä kaikki yliopistolla syödyt sapuskani, by Uniresta. Uuniperuna ja pieni salaatti ilman uuniperunaa, vain uuniperunan täyte eli vaihtuvasti kinkku-, salami- tai lohimajoneesi on kipattu salaatin päälle. Lisäksi tässä satsissa taitaa olla tonnikalaa, metukkaa, raejuustoa, punasipulia, tomaattia ja jäävuorisalaattia. Usein lirautan sekaan pari teelusikallista öljyistä salaatinkastiketta, enempää en, kun noissa on usein melkein puolet jotain mehua ja olen epäileväinen. Tarjolla on myös savulohta, jota otan usein. Hintaa tällä annoksella on opiskelijalle 4,95 e, mikä on mielestäni ihan ok kohtuullinen.



Mun ehdottomasti lempparein leipä/patonki/jne on paahtopaistillinen versio. Paahtopaistin lisäksi leivän päälle/väliin kuuluu voileipäpikkelssi, salaatinlehti ja suolakurkku. Tässä ilman leipää toteutettu versio, tosin salaatissa on nyt myös paprikaa, tomaattia ja tuorekurkkua. Voileipäpikkelssin kanssa joku kohtuus, siinä oli kuitenkin muistaakseni 12 grammaa hh per sata rammaa.



Tämmöisiä epeleitä olen leivoskellut melko paljon. Ohjeen näille sämpylöille löysin viime kesänä karppaus.infon resepteistä. Aika paljon omega-6-rasvahappoja, ja vielä uunin kautta, mutta toisinaan on pakko tinkiä jostakin... Kipaleessa alle 2 grammaa hiilaria muistini mukaan, mutta kaloreita kuitenkin ihan ok reippaasti, mikä on mulle yleensä pelkästään hyvä asia.




Ihan beisikki ateria, paistettua jauhelihaa, sipulia ja pakastepinaattia sekä tammenlehtisalaattia ja tuoretta baby-pinaattia. Sekä pala juustua.

Sitten päästäänkin carbbi-illan eväisiin:


PASTAAAA! Gluteenitonta tagliatellea, valmispastakastiketta, jauhelihaa, sipalia, valkosipalia... NAM. Ei jaksettu keitellä tomaattimurskasta omaa soossia. Päällä RUTKASTI ketsuppia ja aika paljon myös parmesaania. Ja jättiläismäinen lautasellinen tottakai. Tämän jälkeen syötiin jälkkäriksi loppu Ben&Jerry's Phish Food (molemmille ehkä 4 rkl oli jäljellä), ja voin kertoa että olisi pärjännyt koko illan näillä. Syötiin kuitenkin vielä bataattiranskalaisia ja ekassakin kuvassa esiintyviä kalkkunapiffejä. JA....



TÄTÄ!! Ihana, ihana kaakku. Pieneen (oisko halkaisija 18-20 cm?) irtopohjavuokaan tehty kakkupohja, 2 munaa, 0,75 dl sokeria, 0,5 dl perunajauhoa ja 0,25 dl tummaa kaakaojauhetta. Välissä suklaamousse (100 gr tummaa suklaata sulatetaan ja sekoitetaan 0,75 dl kermaa kanssa, joka sitten sotketaan 1,25 dl:stä kermaa tehtyyn kermavaahtoon. Päällä lime-mascarponevaahto (2 limen raastettu kuori, 1 dl kermaa vatkattuna, 100 gr mascarponea, 1,5 limetin mehu, johon sulatettu kaksi liivatelehteä). Oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvää!! Ja voi voi voi miten ihanan pehmeä kakkupohja tuli pelkistä perunajauhoista. Uskomattoman namia.



Tässä vielä hieno läpileikkauskuva.


Miltäs näyttää meikäläisen dieettisapuskat? Paino oli perjantaiaamuna mahdollisesti n. 100 grammaa enemmän kuin edellisviikon perjantaiaamuna, lauantaiaamuna taas painoa oli n. 54 kg.


Sorge muuten höpöstä asettelusta, mulla meni bloggerin kanssa hermo enkä jaksanut enää taistella.
Tiia
http://parttimepirate.tumblr.com

Allekirjoittanut on jälleen sairaslomalla.

Viimekertaisen rasitusvamman jälkeen olen yrittänyt kuunnella kroppaa entistäkin tarkemmin. Liikuntaluvan saamisesta on nyt vajaat kolme viikkoa, ja eilen ansaitsinkin sitten itselleni noidannuolen niskaan :( Teinkö taas muka liian raskaasti?

Minähän siis työmatkapyöräilen alle 10km päivässä, lenkkeilen koirien kanssa vähintään tunnin päivässä ja pyrin käymään salilla n. joka toinen päivä. Tällä viikolla en ehtinyt salille kuin kerran, tiistaina, ja loppuviikon jouduin keräilemään vähäisetkin mehut ihan vain normaaliin jaksamiseen. En mennyt salille enkä tehnyt pitkiä lenkkejä, koska olin uupunut aina työpäivän jälkeen. Yritin syödä ja nukkua enemmän, jotta tilanne olisi korjaantunut.

http://parttimepirate.tumblr.com

Eilen lauantaina sitten heräsin aamulla niska vähän kipeänä, pään tilttaaminen oikealle teki kipeää oikealta puolelta. Poljin töihin, ja parin tunnin sisään en pystynyt suoristamaan päätä enää laisinkaan vaan seisoin pää kenossa vasemmalle, oikea hartia alhaalla ja vasen ylhäällä.

Pomo passitti mut kotiin diagnosoitua itelleni äkillisen kierokaulan hieroja-työkaverin avulla. Huvittavasta nimestään huolimatta pirullisen kipeä spasmi, tunnettaneen myös niskan noidannuolena. Matkalla autossa itkin täyttä huutoa jos erehdyin jarrutuksen tai töyssähdyksen takia jännittämään lihaksia oikealla hartiaseudulla.

Nyt olen syönyt lihasrelaksantteja & särkylääkkeitä, ja nukkunut huonosti. Pää on vieläkin vinossa, mutten joudu enää hysteerisesti varomaan tiettyjen lihasten käyttöä. Pystyin jopa viemään koirat pissalenkillekin, enkä ole edes itkenyt sitten eilisillan.
Vaivan pitäis laueta itellään parin päivän sisään. Olis kyllä parempikin niin.

Pistää kyllä funtsituttamaan, revinkö sittenkin itestäni liikoja irti kun kroppa alkaa heti oireilemaan lihaksistoa rasittavan toiminnan lisääntyessä? Ensin vatsalihaksen revähdys, ja nyt noidannuoli - mitä seuraavaksi?

Inna
Nyt on ensimmäinen "syöttö" takanapäin.

Ensin stastistiikkoja:

aloituspaino: 55,4 kg
ulc-päiviä: 8 + puolikas ennen hiilari-iltaa
paino 9. päivän aamuna: 53,6 kg
carb feedin kesto: 6 h
syödyt ruuat ja juodut juomat:
  • 100 gr pastaa (kuivapaino), n. 250 gr tomaattijauhelihakastiketta
  • 4-5 dl kevytmaitoa
  • 1 gluteeniton suklaamuffini
  • mansikkakermarahkaa n. 2,5 dl
  • puolikas kanafilee (eli n. 75-100 gr?)
  • 90 gr vaahtokarkkeja
  • 75 gr sipsiä
  • 2 dl dippiä
  • 1 punainen paprika
  • 2 pientä porkkanaa
  • 2/3 kurkkua
  • 4 dl Coca-Colaa
  • 5 dl makeaa siideriä
olo: hyvin, hyvin täysi ja esim. kokiksen juominen ekan desin puolentoista jälkeen kävi melkein työstä. Siidereitäkin oli kaksi, mutta toisen vain sain juotua.
paino 10. päivän aamuna: 55,1 kg

Kävin perjantaina rehkimässä salilla ennen hiilarisyömisaikaikkunan alkamista, jotta carbbi-illasta saisi kaiken hyödyn irti. Aika voimatonta oli tekeminen. :) Kaikkeni annoin silti. Tein pitkästä aikaa punnerruksiakin, ja yllätyin kun sain tehtyä omaan tuntemukseen ihan puhtaasti 10 x 3. Muuten mentiin perinteisellä perjantaikaavalla: mave, pystypunnerrus, kulmasoutu. Etunojaviparit jätin tällä kertaa tekemättä, kun aika alkoi olla aika kortilla ja rinta on jäänyt tekemättä jo viime viikolla, sillä otin nuo punnerrukset mukaan.
Maastaveto oli hirveän vaikea alkuun, tein kolme sarjaa 50-52,5-55 kg ja ihan hirveää pskaa se oli. Päätin sitten nakata tuon vitosen pois ja ajattelin, että teen viidelläkympillä kolmosia vaikka kaikki loput sarjat, kunhan jotain yritystä edes olisi vedoissa. 50 kg nousikin sitten tosi terävästi sen kolmosen. Tein vielä toisen ja sitten otin 55 kg:lla uudestaan 3x2. Tuli vähän useampi sarja kuin yleensä, mutta toistomäärät pysyivät samoissa.
Pystypunnerrus oli niiiin voimaton, niin voimaton, painoa oli 15 kg + pikkutanko, tällä kombolla nousi kolmessa sarjassa 7, 6 ja 5 toistoa. Toisen ja kolmannen sarjan kaverina tein superina kulmasoudun samoilla painoilla, koska aika alkoi tosiaan loppua. Kulmasoudussa ois saanut olla hitusen enemmänkin painoa, ja päädyin sitten tekemään sitä 12 toistoa sarjaan. Loppuun vielä ne punnerrukset. Itse asiassa kaks jälkimmäistä sarjaa tein varpaat n. 5 sentin korokkeen päällä höhöö. Siitä se lähtee! Pukukopissa päätin pumpsutella kummallekin jalalle vielä kymmenen kipaletta bulgarian split squatteja ilman painoja, ihan vaan kun miehen kanssa oltiin melko samoihin aikoihin salilla ja hän pisti mulle itse mennessään viestin: "nyt ansaitaan ne hiilarit!" Puhuttiin muuten tänään aamukävelyllä vähän mun ohjelman päivittämisestä, mutta nyt on ollut niin pompottelevaa tämä meno, että taidan pari viikkoa ainakin käydä vielä tällä samalla ohjelmalla. Liikkeet varmaan pääpiirteittäin pysyy samana. Tuolla mun salilla vaan on ylätalja ollut nyt jo kohta kuukauden päivät pois, eikä ole tietoa milloin on tulossa takaisin, niin siihen pitäisi jotain korvaavaa mietiskellä.

Paino tosiaan tänä aamuna 300 grammaa vähemmän kuin edellisen hiilaripitoisemman päivän aamuna. Pitää tässä punnailla vielä huomenissa, että mihin paino asettuu, ja tottakai pidemmän aikavälin seuranta on tässä nyt tärkeämpää, mutta näin pienestä tyttelistä jos vaikka 100 grammaakin läskiä lähtisi viikossa, olisin tosi iloinen.


Tässäpä kuva minusta perjantaiaamupäivältä. Kävin Stokkalta uudet farkut hakemassa.
Inna
Viime keskiviikkona kävimmä miehen kanssa juhlimassa hänen kolmekymppisiään Ravintola Puistolan diningissa. Ruoka oli aivan ihanata. Alkuruuaksi minä söin kurpitsakeittoa ja porsaankylkeä, hänellä oli lammasterriini vihersalaatilla. Pääruuaksi minun lautaseltani löytyi viiriäistä omenaselleripyreen, paahdettujen maa-artisokkien ja calvados-kastikkeen kera, miehellä oli ruijanpallasta, lisäkkeitä en enää muista. Jälkkäriksi hänellä oli valkosuklaamoussea, melonia ja vielä jotain, minulla oli kaikkea aivan ihana: myös tuota valkosuklaamoussea, ihanan kirpakan sitruksista limeä jogurttipannacottaa, raparperiä, mansikkalientä... NAM.

No, koko pointti oli se, että tuo keskiviikon ateria oli itsemmehemmottelun huippukohta. Alla oli pääsiäinen vuosikurssilaisten kanssa pippaloitsimisineen, miehen synttäreiden juhliminen (oikea syntymäpäivä sattui sunnuntaille, jolloin kakuteltiin), koulukiireitä, viikon sairastaminen, ynnä muuta ynnä muuta. Olin syönyt niin tavattoman paljon taas sipsiä ja karkkia, ja aikalailla kaikkea muutakin yhtään välittämättä, onko lepopäivä vai mikä. Sovittiinkin sitten avon kanssa, että torstaina, keskiviikon illallisen jälkeen, alkaa tiukka kurinpalautus - kyllä, dieetti. Vaikka dieetti sekä sanana, että toiminta-/ajatusmallina on todella pois muodista, juuri sellaiselle me ryhdyimme.

Carb Nite (Solution, CNS) on John Kieferin kehittelemä työkalu maksimaaliseen rasvanpolttoon lihasten hävikki minimoiden. Siinä protokolla on jotakuinkin seuraava: syö ensin 10 (tai 9, 10 on ns. varman päälle pelaamista) päivää ultra-low carb, eli niin vähän kuin mahdollista, kuitenkin maksimissaan 30 grammaa per päivä. Kymmenennen päivän illalla, n. kello 17 aloita hiilarin mättäminen. Tarkoituksena on saada insuliinitasot kohoamaan nopeasti ainakin n. kuuden tunnin ajaksi sekä buustata hormonituotantoa erittäin matalahiilihydraattisen ruokavalion laskettua tyroksiini-, leptiini- ja kasvuhormonituotantoa ja tasoja. Syö mieluummin nopeita hiilareita (valkoista riisiä, valkoista pastaa, sokeriakin saa mennä, mutta liiallista fruktoosin saanta kannattaa välttää (kuten aina)) kuin matalan glykeemisen indeksin hiilihydraattilähteitä. Syö 3-4 hiilariateriaa, naisilla n. 150-200 gr hiilaria on aivan riittävästi. Aamulla herättyäsi, palaa heti takaisin ulc-ateriointiin. Seuraavan kerran voit pitää hiilari-illan (elikä sen carb niten) aikaisintaan neljän kokonaisen ulc-päivän jälkeen, mutta viikon aikana ei saa olla kuin yksi mättöilta. Kymmentä päivää ei kuitenkaan tarvitse uudestaan olla tiukalla vhh:lla.

Idea Carb Nitessa on se, että sitä käytetään vain dieettinä, työkaluna, jne. kunnes haluttuun tulokseen rasvan suhteen on päästy. Yli puolta vuotta ei hänen mukaansa kannata carb-naittailla, vaan siirrytään carb back-loadingiin, joka taas on ruokavalio, jota voi noudattaa vaikka koko loppuelämänsä.


Kiefer on kirjoittamassa uutta versiota Carb Nite Solution -kirjastaan, joten lienee hieman turhaa panostaa ja ostaa kirjaa nyt. Kirjan kolme ensimmäistä kappaletta löytyy ilmaiseksi Kieferin Carb Nite -sivuilta, mutta Dangerously Hardcore löytyy vielä paljon lisää tietoa. Lisäksi googlettamalla "carb nite" löytyy ihmisten omia kokemuksia ja selkokielistä selitystä.

Luultavasti tullaan jatkamaan Carb Nitella 6-8 viikkoa. Aloituspaino minulla oli 55,4 kg, jossa paljon hiilihydraattiin sitoutunutta nestettä. Tänä aamuna vaaka värähti 53,5 kiloon. Olen yrittänyt syödä mahdollisimman hyvin rasvaa ja protskua, kaloreita en ole pistänyt ylös, mutta olo on ollut ainakin yllättävän hyvä ja mikä parasta, ruoka on maistunut. Olen jo kahtena päivänä saanut jauhelihamössöä (jauhelihaa n. kilo, sipulia, valkosipulia, tomaattipyrettä, ihan pikkusen sulatejuustoa, 250 gr pakastepinaattia ja mausteita) syötyä kokonaisen annoksen ja se on jopa maistunut ihan hyvältä! Me pidetään nyt carb feed perjantaina, koska kummallakin sattuu sille päivälle treenit ja lauantai on vähän turhan busy busy. Otan silloin aamulla painon, ja ehdottomasti myös lauantaiaamuna, mittarin pitäisi näyttää ainakin kilo lisää, mutta laskea sitten taas nopsasti ennen seuraavaa feediä.

Tulen viikonloppuna päivittelemään, mitkä on fiilikset. Toistaiseksi on ollut yllättävän helppo pysyä ultra-low carbbina, ehkä koska perjantaina odottaa niin mukava palkinto!

SatuO
Mä nyt tuon koiven takia modailin tuon saliohjelmani sellaiseksi, että voin mennä tuolla samalla sen 2-3x viikkoon.
Se näyttää nyt jotakuinkin tältä:

-penkkipunnerrus tangolla tai käsipainoilla (tangolla 3x6-8, käsipainoilla 3x10-12)
-kulmasoutu tangolla 3x10 (20kg tanko)
-alataljasoutu 3x10-12 (15kg)
-ylätaljanveto eteen 3x10-12 (25kg)
-vipunostot sivuille 3x12-15 (3kg)
-hauiskääntö, talja, mutkakahva 3x10-12 (tässä laitan taljalle painoa 7,5kg mutta en tiedä paljonko toi itse tanko painaa..)
-ojentajapunnerrus, talja, alaspuristus 3x10-12 (10kg)
-selänojennus, selkäpenkissä 3x12-15 (2,5kg levypaino "sylissä")
-vatsaliike 3x12-15

Paino seilaa nyt ylös ja alas, varmaan toi kreatiini vaikuttaa siihen eniten.
MUTTA eniten mua nyt motivoi tuo, että mieskin tuumasi, et oon selkeästi kiinteytynyt ja mulla on enemmän energiaa kun aikasemmin. Ite oon huomannut saman, et jaksaa paremmin ja keskikroppa ei vaan hylly kävellessä.

Vajaa kaksi viikkoa vielä tällä Tiina Kasvin ohjelmalla ja sit sitä päivitetään, saas nähdä kuinka paljon ruuvi kiristyy sapuskoiden ja treenin osalta.

Tänään ja huomenna sali huutelee mun nimeä, viikonloppuna on tiedossa sellanen 6h aerobinen tanssin muodossa kun lähdetään kaveriporukalla Helsinkiin Whiteout jameihin. \o/

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille <3
Tunnisteet: , 0 kommenttia | edit post
Kata
..kysyi ohjaajani kun eilen ajettiin vankilasta kohti yliopistoa. Oli kuulemma havahtunut kun olin kerännyt haastattelusopimuksia luokassa siihen, että olen "puolikkaan kokoinen" verrattuna viime syksyyn. Tämä oli tietysty kovin mukavaa kuulla - tietää kyllä vaatteista että muutosta on tapahtunut mutta ulkopuolinen palaute on aina kiva kuulla. Painosta ei ole tällä hetkellä aavistustakaan - pyysin miestä piilottamaan sen kikottimen jonnekin todella syvälle ja kauas, kun sillä ramppaaminen alkoi mennä kovin neuroottiseksi.

Muuten tuo gradu on syönyt voimia ja saanut aivan järkyttävän stressitilan aikaiseksi. Säännöllinen liikunta on tosin saanut aikaan sen, että joka päivä on ollut pakko päästä tekemään edes jotain pientä. Tästä liikuntapakkomielteestä saa varmasti myös kiittää sitä, että olen pystynyt kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta nukkumaan yöt hyvin. (Melatoniini ja valeriana ovat tosin auttaneet pikkuisen pahimpina iltoina.)

Selkeimmin stressi on vaikuttanut siihen, kuinka kovaa ylipäätään on pystynyt treenaamaan ja mitä kaikkea on voinut tehdä. Olen yrittänyt aloittaa hölkkäämistä ja parantaa peruskuntoa rauhallisella ja pitkäkestoisella liikunnalla, mutta koko viime viikon pelkkä etanatahtinen kävely sai sykkeet nousemaan päälle 160. Tein sitten ihan periaatepäätöksen, että lepäsin viisi päivää ilman mitään kävelyä kummempaa liikunnallista aktiviteettiä.

Nyt on taas helpottanut hieman, vaikka vieläkin ajatukset pyörivät gradussa ja meneillään olevassa väitöskirjan tutkimussuunnitelmassa. Tämän viikon liikuntasuunnitelmiin kuuluu yksi salitreeni ja joka päivä reipasta kävelyä. Jos loppuviikosta ei ole kovin väsynyt olo, niin ehkä menen käymään spinningissä. Mutta nyt on vaan pakko kuunnella kroppaa aika tarkkaan, koska muuten ei hyvä heilu.

Ja ai niin, menin sitten ostamaan itselleni uudet farkut kun halvalla sai. Fiksuna likkana ostin sitten vahingossa semmoiset, jotka eivät tällä hetkellä mahdu lainkaan jalkaan - en saa niitä vedettyä edes ylös asti. Laskeskelin, että molemmista reisistä pitäisi saada ainakin neljä senttiä ympärysmittaa sulatettua, pyllyn kohdalta taas vielä reippaasti enemmän, jotta saisin ne jalkaan. Mutta ei hätiä mitiä, niistä sain nyt sitten hyvän seuraavan tavoitteen. Joten tässä voin sitten virallisesti julkistaa seuraavan tavoitteen: Ne farkut menevät elokuun lopulla jalkaan ja kiinni!

Ps. Miten siis pyjamanhousujen laita on tällä hetkellä? Nyt ne ovat semmoiset mukavan lököisät, eivät tipu jalasta mutta eivät kiristä eivätkä kinnaa.

Pps. Nannalle huisisti onnea pienestä tyypistä!

Ppps. Tiian viime postauksen  pilatesohjeet ovat ihan loistavat! Olen nyt parina iltana tehnyt tuon sarjan (osittain tietty helpotettuna) ja se avaa varsinkin jalat, selän ja kyljet ihan mahtavasti. Ehkä pitäisi tuo silta ottaa kanssa tavoitteeksi, jos sen vaikka kesäkuun loppuun mennessä tehtyä ilman apuja?
Tiia
Mä en ole koskaan ollut erityisen notkea, mutta taannoinen fyssarikäynti avasi silmiäni sille, kuinka jäykkä oikeasti olen. Varsinkin takareidet on ihan umpijuntturassa, kun ei veny niin ei veny.

Siispä venytellään.


Eikä mitä tahansa venyttelyä, vaan pilatesta.
Tein tuon ylläolevan kuvan mukaan ensimmäisen kerran perjantaina, ja se oli aivan täyttä tuskaa. Jouduin mm. skippaamaan sillan kokonaan, enkä saanut lainkaan jalkoja pään yli lattiaan. Oli ihan syvältä.

Äsken tein toisen kerran, ja jo paljon paremmalla menestyksellä! Uskalsin jo jonkun verran nostaa sillassa painoa käsille, vaikka tulinkin alas saman tien. Samoin jalat vain koskettivat lattiaa pään yli vietäessä, mutta koskettivatpa kumminkin ;)

Tuo on suht näppärän oloinen, aikaa menee puolisen tuntia ja jälkikäteen tietää tehneensä jotain, olo on hyvä ja lämmin. Aion vakaasti jatkaa jatkossakin, on niin helppo tehdä olkkarin matolla eikä vaadi mitään lisävarusteita - sen kun ottaa tilan haltuun ja antaa palaa.

Nyt meen lattialle pelleilemään uuden parhaan kaverini, pilatesrullan kanssa. Vielä kun sais kuntopallon (ja omakotitalon... :D), niin mun kotikuntosali olis lähes täydellinen!
Tunnisteet: , 0 kommenttia | edit post
Saila
Kävinpäs tänään kuntosalilla. Viihdyttiin siellä kaverin kanssa huimat puoli tuntia, ja sitten alkoi aamuinen ällö kaurapuuro potkia vastaan ja mua suorastaan oksetti. Hyi, kaurapuuro on niin pahaa, en enää ikinä syö sitä! Aika lyhyeksi siis jäi treeni, mutta parempi kai kuin ei mitään. Kovasti ainakin lihakset väsyivät, kun lisäilin taas kakkoskierroksille painoja edellisestä.

Kunhan nuo viimeisetkin jäätiköt sulavat, aion uskaltautua hölkkälenkille. Rekkula tykkää. Syöty on taas tosi huonosti, salaatti ja rehut on loppu ja kaikki on loppu. Makaronilaatikkoa sentään on, mutta melkoisen yksipuolinen ruokavalio on jos pelkästään sitä syö :P Pakko kai vääntäytyä huomenna kauppaan. Koulussa sentään olen syönyt yhtenä päivänä jopa kasvisruokaa, ja se oli oikeasti aika hyvää! Suunnittelin myös siirtyväni kouluruokailussa niihin lounassalaatteihin, koska sillähän saisi näppärästi päivän rehukiintiön täyteen, eikä tarvitsisi kotona tuskailla kun salaatit mätänevät, loppuvat kesken, ovat hitaita valmistaa ja vieläpä ihan tylsää ruokaa ilman kastiketta. Hassua, etten aiemmin ole tullut ajatelleeksi koko asiaa.
Nanna

Kukkuu!

Tällä hetkellä elämä on vähän hektistä ja pikaisesti tulin ilmoittelemaan, että lauantai-iltana 30.3.2013 meille syntyi terve poika mitoilla 50cm ja 3,66kg. Synnytys meni hyvin ja kotiuduttiin sairaalasta keskiviikkona (meni muutama päivä pidempään kuin normaalisti, koska tultiin vauvan kanssa kipeäksi mutta nyt kaikki OK!).


Vauvavahti
Ajatukset isommista treeneistä saa nyt olla taka-alalla hetken aikaa, sillä tämä vauvaperhe-elämä vaatii paljon opettelua ja aikaa. Mutta pienet kotitreenit (lääkärin ohjeiden mukaan) olen aloittanut jo; keho on aika heikossa hapessa raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Synnytys itsessään oli mulle elämäni isoin treeni (14h..) ja mutustelinkin sen aikana pari proteiinipatukkaa. :D


Kirjottelen taas kuulumisia, kunhan tää arki tästä tasaantuu. Tsemppejä kaikille treeihin ja hyvää kevättä!
Tunnisteet: 4 kommenttia | edit post
Tiia
weknowmemes.com
Mä en ole ulkonäöllisesti (vielä) mikään terveydellisyyden perikuva, vaikka lyhyen haastattelukierroksen mukaan aika suuri osa mun tutuista pitääkin mua ulkoilullisena ihmisenä (kiitos työmatkapyöräilyn ja jatkuvan vikisemisen siitä). Kuitenkin, se ilme, kun mainitset sivulauseessa ohimennen olleesi salilla tai matkalla sinne tai sieltä kotiin... "ai, en mä tiennytkään, että käyt salilla, kun et oo koskaan puhunu siitä / kirjottanu Facebookkiin siitä". O.o

Siitä tulee eittämättä vähän sellainen olo, että se pitäis jotenkin todistaa, että käy salilla jos ei postaa siitä Facebookkiin. Tai että käy lenkillä. Tai jumpassa. Tai missä tahansa liikunnallisessa harrastuksessa - sitä työmatkapyöräilyä ei siis tällä kertaa lasketa, koska siitä olen oikeasti valittanut Facebookissa useampaan otteeseen talven aikana.

Yleensä nämä ihmettelijät tuntuvat olevan niitä, joiden käsissä ainut nouseva rauta on - kaikella rakkaudella - haarukan muodossa. Sen sijaan ne, jotka itsekin tuhnaavat aikaa verkkareissa ja urheilurintsikoissa, eivät juuri kiinnitä asiaan huomiota.

Kaikista hupaisinta tässä on se, että olen havainnut saman muutoksen myös itsessäni. Silloin kun liikuntaharrastukset olivat tasan noiden kahden nelijalkaisen PT:n varassa, varsinkin se salilla käyminen oli jotain todella ihmeellistä. Nyt kun siellä ramppaa taas itse harva se päivä, on kaikki glooria kummasti karissut - siellä käy ihan tavallisia ihmisiä laidasta laitaan. Ja kun siellä käy ite, ei oikein jaksa tarttua sivulauseeseen (se on vähän ku tarttuis, että ai sä kävit KAUPASSA?!), mutta keskustelee kyllä mielellään itse aiheesta.

Mut joo.

Kateltiin eilen avokin kanssa Rakas, sinusta on tullut pullukka -showta. Kovin viihdyttävää, hyvin oli tuotanto valinnut vähäsen tunteitaherättävämmän pimun sinne pullukaksi.
Parasta oli kumminkin se fiilis, mikä itelle jäi. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että sitäkin jaksoa katseli varmasti moni, joka toivoi laihtuvansa itse samalla tavalla ja että jaksaisi vääntäytyä salille tai lenkille.
Ja sitten sitä katselimme me, jotka olemme jo laihtuneet, käyneet siellä salilla ja lenkillä ja tuskastelleet kun pitää (saa) ostaa uusia kalsareitakin kun vanhat käy liian isoiksi.

Se fiilis, kun tajusi, että mä olen jo tehnyt ton. Ja mä jatkan sen tekemistä onnistuen yhä. Ilman, että postaan Facebookkiin joka kerta kun vedän ne urheilurintsikat päälle.

Se fiilis oli jotain niin parasta pitkään aikaan.

...ja nyt mä lähden salille ;)