Tiia
Mä en ole oikeastaan koskaan voinut sanoa pitäväni liikunnasta.
14.7.2010 olin näköjään kirjoitellut, että
Mutta kun mulle liikunta on jotain niin vastenmielistä
Mulla ei ole ollut mitään varsinaisesti kävelemistä ym. arkiliikuntaa vastaan, mutta jo sana liikunta on nostanut niskakarvat pystyyn. Johtuneeko inho sitten koululiikunnasta vai yleisestiottaen peruslaiskasta luonteesta, who knows, en ajatellut ruotia syitä tarkemmin sillä

mä olen oppinut pitämään liikunnasta?!

Jos joku ois mulle tuolloin kesällä 2010 sanonut, että kevättalvella 2013 käyn pyörällä töissä viiden kilsan päässä, mulla on sekä salikortti että Motivuksen jumppakortti, ja että olen yhtenä ja samana vapaapäivänä käynyt ensin spinningissä aamukymmeneltä ja sen jälkeen vielä iltapäivällä kävellyt melkein 3 kilsan päähän ja takaisin tunniksi luistelemaan, niin oisin käskeny tsekkaamaan kristallipallosta uudestaan.

Mutta noin mä siis tein eilen, kävin elämäni ensimmäisessä spinningissä (ja se oli syvältä...) ja illasta vielä avomiehen kanssa testaamassa miten luonnistuu luistelu melkein 10 vuoden jälkeen.
Kaiken kaikkiaan mä olen viimeisen viikon aikana harrastanut enemmän uusia liikuntalajeja kuin varmaan koko elämäni aikana yhteensä, se on ollut hauskaa enkä mä ole kuollut edes henkisesti.

Mikä tässä kesti näin kauan?! Miksei kukaan (:D) kertonut mulle aikaisemmin, kuinka kivaa liikunta parhaimmillaan on!

Brad Pitt rokkaa juoksumatolla Burn after reading -leffassa 

Paranee vain toivoa, että innostus jatkuu yhä. Tänään jäi taas menemättä salille (mulla on ongelmia sovittaa salikäynnit aamuvuorojen uni- ja ruokailurytmiin...), mutta pyhästi lupaan ja vannon meneväni huomenna.
Paino ei ole vieläkään pudonnut, pyörii siinä 76 kilon tietämissä. Senttejä kumminkin ropisee eli kyllä tässä jotain tapahtuu, ja ennen kaikkea mieli on hyvä. Ja sehän se on tässä tärkeintä :)
Tunnisteet: , , edit post
0 Responses

Lähetä kommentti

Tsemppihehkutusihkutuspeukutukset tänne!