Inna
Eilinen päivä kinkkua sulattamassa oli aivan huippua! Meillä oli ensimmäinen treeni poikkeuksellisesti Linnanmaan liikuntahallilla, sillä vakiotreenipaikkamme Toppilan liikuntatalo oli vähän turhan täynnä muista leiriläisistä. Linnanmaan telinevoimistelutila on pienempi, eikä sitä peitä permanto kokonaisuudessaan, kuten Toppilassa. Tästä johtuen alkulämmittelykin oli hieman soveltavampi. Yleensä aluksi hölkätään muutama kierros ja pyöritellään käsiä juostessa, nyt juostiin se yks permantokaista lujaa, hypättiin päästä peffalleen ihanan pehmeään monttuun, kontattiin jättitrampan alta ja juostiin takaisin alkuun. Tämän jälkeen tuli muistaakseni kolme kyykyssä, kolme ylhäällä, missä siis ensin kyykyssä otetaan kolme askelta ja samalla askelten tahdissa "tapautetaan" permantoa kämmenillä, sitten suoristetaan polvet vähän samoin kuin karhukävelyssä ja tapautetaan taas askelten tahdissa. Minä yritän aina melko voimalla taputella permantoa, vähän niin kuin valmisteluksi sille, että kohta olkapäihin kohdistuu vähän samanlainen täräys käsiseisontojen ja kärrynpyörien muodossa. Takaisinpäin tämän kolme ja kolme -liikkeen jälkeen tullaan aina käsien ojentamisilla, eli kädet ojennetaan ensin ylös, sitten sivulle ja sitten alaviistoon, mahdollisimman auki toki. Siiitten taisi tulla karhukävely ja takaisin rapukävely, ja jos muistan niin noiden jälkeen mittarimadot, joissa siis pompitaan karhukävelyasennosta (jalat yhdessä) ensin kädet kolmella askeleella mahdollisimman kauas jaloista, ja sitten kolmella askeleella jalat takaisin käsien lähelle. Erityisesti takaperin tehtynä todella todella uuvuttavaa. Tällä kertaa, kun permanto oli niin lyhyt, tehtiin aina sinne ala-asentoon yksi punnerrus. Sitten taidettiinkin tehdä puolikässärit toiseen päähän ja takaisin kokonaiset kässärit, joissa piti yrittää kävellä. Molemmat lähtivät tosi hyvin! Olen harjoitellut kotona loman aikana kovasti niin, että teen seinää vasten, mutta sen verran kaukaa, että yritän pysäyttää jalat ennen kuin ne hipaisevat seinää, ja tuntuu kyllä, että tästä on ollut apua. Taisi tulla vain yksi tosi vajaa yritys, kun normaalisti menee varmaan puolet ja puolet. Käsiseisontojen jälkeen vuorossa oli kärrynpyörät, joista kysyinkin valkulta, voinko tehdä jotain muuta. Kuitenkin kun aloin venyttää varovasti lähentäjää jonotellessani, se tuntui tosi hyvältä ja kiristämättömältä, joten päätin riskeerata yhden kärrynpyörän. EIKÄ SATTUNUT YHTÄÄN!! Pääsi kyllä onnenkiljaisu, ja jos olisin ollut yksin, olisin saattanut itkutkin tirauttaa silkasta ilosta. En ole voinut liki kahteen kuukauteen tehdä kärrynpyörää ilman repivää tuskaa sisäreidessä, ja välillä on ollut niin, niin epätoivoinen olo tuon kanssa. Kuitenkin kun kärrynpyörän alkuasento on sama monissa muissakin liikkeissä. Mahtava juttu! Mutta toki jatkossa edelleen varovaisesti, aina kunnon lämmittelyt ja venyttelyt ennen kärrynpyörittelyä. Väärältä puolelta tehtynäkin tuntuvat menevän joka kerta paremmin ja paremmin. Alkuunhan ei tullut ei mitään siitä touhusta.

Lämmittelyjen jälkeen jaettiin porukka kahtia, jatkoryhmäläiset ensimmäiseen ja me alkeisryhmäläiset toiseen osaan. Jatkolaiset aloittivat permannolla, meillä oli nojapuut ja pari muuta pistettä. Noikkareilla tehtiin kuppi-kaariheiluntaa (jonka tajusin viimeinkin! Jihuuuuuu!) ja kieppiä (joka tuntuu jostain syystä olevan mun mortal enemy, tuntuu, etten opi sitä ikinä), sitten oli jännehypyt jättitrampalla, missä tärkeää oli pitää keskivartalo hyvin, hyvin suorana ja hyvin, hyvin tiukkana, ettei älyttömän voimakkaalta trampalta lentele mihinkään hallitsemattomiin suuntiin. Sitten monttuun saatiin tehdä "puu kaatuu", yläselkä pyöreänä suorilta jaloilta taaksepäin kaatuminen, koska, no, se on vaan hauskaa. :D Sitten oli kässäri sellaisen jyrkähkössä kulmassa olevan lankun päällä, mutta tätä on aivan mahdoton selittää ilman kuvitusta. Näitä kierrettiin kai parisenkymmentä minuuttia, kunnes vaihdettiin meidät permannolle ja jatkolaiset meidän pisteillemme. By the way, mulla aukesi tuosta sormen alta kämmenpuolelta rakkula verille asti, jonka seurauksena toki minua onniteltiin kovasta treenaamisesta. 8) Permannolla tehtiin kässärikuperkeikkaa, polviltaan kärrynpyöriä (jotka toki sujuivat mahtavan kärrynpyöräonnistumiseni seurauksena uskomattoman hyvin, vaikka ovatkin melko raskaita) ja lentokuperkeikkaa tai volttia monttuun. Sitten kymmenen minuutin jälkeen vaihdettiin siltakaatoharjoitteluun, eli tehtiin tästä tuota alkuosaa, taaksepäin kaatumista. Ensin kaverin avustamana ja sitten itse. Meni yllättävän kivasti, sanoisinko jopa hallitusti.

Sittenpä olikin loppuvoima, joka tällä kertaa tehtiin kuntopiirinä, ja sen jälkeen venyttely. Sitten siirryttiin Toppilaan syömään eväät, sosiaalistumaan, ja jatkamaan treenejä. Tajuan, että tästä on tulossa aivan kilometrin mittainen teksti, jota luultavasti oikein kukaan ei jaksa kokonaisuudessaan lukea, joten tiivistän tapahtumat: isosiskoltani muljahti nilkka alkulämpässä, ja koska hän oli päässyt paikalle vasta tähän jälkimmäiseen treeniin, harmitti häntä niin, että melkein itku pääsi. Me tehtiin ensin puomia ja sitten hyppyä. Sain tehtyä paavolla, joka siis on sellainen pehmeä ja normipuomia leveämpi ja hyvin matala harjoituspuomi, kärrynpyörän ilman tippumista! Wuhuu! Hypyssä ei tullut mitään sen kummempaa uutta. Lopuksi ei kiitos vain ollut enää voimaa, vaan pelkästään piiitkät venyttelyt. Kotiin tulin raatona, mutta onnellisena. Tämä on niin mun juttu ja ihanaa, että huomenna pääsee tekemään lisää!

Sitten VIIMEIN kirjoituksen otsikon tunteeseen. Laitoin herätyskellon soimaan 8.45, koska kello 10 alkaa sitten leirin toinen päivä, jolloin tiedossa on vain 1,5 h voikkaa. Sanoin vielä avomiehelleni, että meinasipas käydä klassiset ja mennä herätys vasta maanantaille. Omasta mielestäni olin kuitenkin napauttanut myös sunnuntain hälytettäväksi päiväksi. Mitäpä vielä, Tuomo tökkii mut 10.30 hereille ja sanoo, ettei mun kello ole soinut, eikäpä se todentotta olekaan. Ärsyttää!!!! En olisi millään enää ehtinyt mukaan treeeneihin, ehkä loppuvenyttelyyn... Olen super super ärsyyntynyt ja vihainen, koska oikeasti niiiin kovasti odotin, että pääsee tekemään. Aivan surkia juttu. Ehkä tästä kettuuntuneena menen maanantaina salille. Pläääääääh!!
Toisaalta ehkä hyväkin, että jää vähän nälkä. :) Ensi sunnuntaina jatkuu meidän normaalit treenit kello 18.
0 Responses

Lähetä kommentti

Tsemppihehkutusihkutuspeukutukset tänne!