Inna
Edellisen kirjoituksen jälkeen on vyön alle saatu taas kaksi telinevoimistelutreeniä. Liikuntojen puolesta olen ollut tosi tyytyväinen menneeseen viikkoon, maanantaina, keskiviikkona, torstaina ja sunnuntaina joko hikistä tai raskasta tai hikistä JA raskasta liikuntaa, torstaina oli sekä telinevoimistelua että agilityä.

Torstaina oli tarkoitus, että siskoni olisi tullut taas yliopiston viereiselle liikuntahallille minua jelppimään liikkeissä, mutta koska iltapäivän luentoni oli peruutettu, hän pyysikin minua mukaan meidän varsinaiselle telinevoikkasalille, minne oli itse menossa minun auttamiseni jälkeen volttitreenailemaan meidän valmentajamme kanssa. Menin mielelläni, on aina kiva katsoa tumblaamista.  Itselleni treeni ei ihan hirveän hedelmällinen ollut, kun oli niin vaikea keksiä, mitä tekisi. :/ Alkulämppä oli kyllä vauhdikas ja tehokas. Vähän harjoittelin kärrynpyöriä sitten puomilla ja isosisko ehti jossain vaiheessa vähän taas siltakaatoavuksi. Sain minä sitten oikein korkean boksin päältä itsekin pari onnistumista:

Kauhia tuo selkä. Ja taas tuntuu, että pää on ihan kauhean jännittyneenä. Tuon korkean boksin päällä jalat siltaan punnertaminen oli kyllä minulle todella raskasta, ja siitä tulikin hyvin vähän voimailutreeniä. Loppuvoimaksi tein boksihyppyjä ja pyramidivatsoja, eli tosi laiskasti. Kädet oli kuitenki ihan makaronia tuon pungertelun takia, joten moni juttu ei ois kuitenkaan onnistunut. Ja olivathan ne kädet jo valmiiksikin aika väsyneet edellisen päivän kotitreenistä. Ja persaukseen sattui. :D

Olin viime viikolla tuhma ja pidin karkkipäivän jo lauantaina. Avomieskin piti, joten en vaan voinut sitten katsoa vierestä. Ne Karkkikadun ruskee-mustat kovat salmiakkikarkit (ehkä jonkun simpukan tms. muotoiset?) on vaan niiin hyviä, mulla oli niitä pussi täynnä, ihan muutama muu karamelleri sitten kaverina.


Eilen oli normaalit telinevoimistelutreenit, ja ei sieltäkään ihan elävänä selvitty. Kuten ohessa näkyy, vuorossa oli muunmuassa nojapuutreeniä. Täytyy kyllä sanoa, että tänään alkulämmittelyn alku oli jotenkin erikoisraskas, tehtiin kauheasti vaan kaikkia hyppelyitä ja pumppu hakkasi ihan täysiä. Jotenkin kurkkukin oli tosi kuivan tuntuinen, ja olenkin itse asiassa yskiskellyt vähän torstaista asti. Ettei vaan olisi joku typerä tauti iskemässä? Joka tapauksessa, alkulämpöjen jälkeen alettiin tehdä nojapuita. Harjoiteltiin pronssimerkin voimasarjaa, joka on ihan liian hankala sanallisesti selitettäväksi, kieppiä ja selinheittoja kuppiasentolaskeutumisella, ruttupitoa maa-aisalla myötäotteelta vastaotteelle vaihtamisella, myötäote-vastaote-myötäote-sarjaa, vaellusta, haarakulmakävelyä puomilla ja minun kohtalokseni koitunutta heiluntaa. Tajusin tosiaan silloin kinkunsulatusleirillä koko heilumisen ja otteen parantamisen
idean ja tekniikan, ja ehdinkin tehdä tätä harjoitusta jo yhdellä kierroksella ihan hyvillä mielin. Puuaisa, jolla heiluntaa tehtiin, on kuitenkin jotenkin tosi kulunut ja röpelöinen, ja toisella kierroksella ilmeisesti sitten runttasin syntyneet rakot vähän huonosti aisaan, koska alas hypätessäni ja käsiä vilkaistessani tajusin, että kumpikin käsi on repeytynyt, oikeasta keskisormen ja etusormen alta ja vasemmasta noista sekä keskeltä kämmentä (!). Sormien alla olevat repeytyneet rakot vuosivat jopa ihan selvästi verta. Yhdeltä ryhmäkaveriltakin oli juuri samalla nojapuulla auennut toinen kätönen, joten mentiin yhdessä teippailemaan. Saatiin taas valkulta onnittelut, jee. Vaihdettiin siinä sitten juuri telinettä puomiin, joten ei tästä kämmenten aukeamisesta sen suurempaa haittaa ollut, loppuvoimassa jäi tosin leuanvetojutut ja kieppien tekemiset välistä, ja kokeiltuani vatsajalannostoja puolapuista roikkuen, totesin, ettei tästäkään mitään tule. No mutta, menipä sivuraiteille, nimittäin puomillakin harjoiteltiin uusia juttuja, jotka ovat myös pronssimerkkivaatimuksissa.

Puomille kuuluu merkin suoritukseen puomisarja, jossa ensin pitää puomille nousta tietyllä tavalla ja suorittaa siinä muutama juttu, mm. puomilla mahallaan tiukkana makaaminen (:D). Sitten noustaan ylös ja tehdään pari askelsarjaa ja lopuksi hypätään jännehyppy alas. Voi voi, varpaillaan kävely etu- ja takaperin on ihan fine, mutta ne niiden väliset käännökset. Ei hyvää päivää... Ihan liian vaikeaa meikäläiselle. Miten se voi olla niin vaikeaa pitää se keskivartalo tiukkana?? Voisiko joku kertoa minulle. No, tässä on kuitenkin jotain toivoa. Suurin haaste on edelleen se pirun kieppi, joka ei vieläkääään mene ilman apua. Valmentaja sanoi, ettei se ole paljosta kiinni, ja siltä se myös tuntuu aina kun autetaan, mutta silti miksei se tunnu yksinään edistyvän ollenkaan? Masentavaa. :( Olen asettanut takarajaksi oppimiselle kesän, siihen mennessä sen on vaan pakko mennä. Muuten lopetan koko harrastuksen. No ei vaitiskaan, mutta kyllä pistää risomaan typerä kieppi. Ja oma keskivartalon heikkous.

Tosi kivaa ja urheilullista alkavaa viikkoa kaikille seurailijoille. Minä yritän tällä viikolla 1) syödä enemmän suunnitelmien mukaan, eli ei mitään ylimääräisiä hiilaripopsintoja ja enemmän kasviksia ja 2) liikkua jälleen kuormittavasti vähintään neljänä päivänä. Onko teillä mitään viikkotavoitteita? Jakakaa!
0 Responses

Lähetä kommentti

Tsemppihehkutusihkutuspeukutukset tänne!