Saila
Kamalaa, miten kauan voi ihminen olla liikkumatta! Ja mitä kaikkea se tekee vartalolle. Olen ihan turvoksissa ja veltto kuin räkä. En myöskään käsitä, miten koirattomat ihmiset voivat pysyä täysjärkisinä ja normaalipainoisina, kun ei ole pakko liikkua joka päivä.. :D No, toisilla toki on parempi itsekuri ja motivaatio kaikkeen kuin toisilla.

Koira jatkaa siis edelleen selkävaivansa potemista. Tosin rekkulankekkula on varsinkin jo nyt sitä mieltä, että selässä ei ole yhtikäs mitään vikaa, ja loikkii lumihangessa kuin bambi. Olen armahtanut sitä ja ruvennut pikkuhiljaa kävelemään noin puolen tunnin mittaisia lenkkejä. Koira on vaan niin raasu, kun pakotan sen kääntymään kotiin kohdasta, jossa muita vaihtoehtoja ovat Pitkä lenkki, Pidempi lenkki ja Metsälenkki. :( No, vuorokauden päästä ollaan jo käyty osteopaatilla ja toivottavasti viisaampia - erityisesti toivon sitä, että liikuntaa saa alkaa lisätä!

Lenkkiseuraa olen parina kertana saanut kaverini koirasta, koska sen omistajat ovat olleet vuorotellen ja yhtä aikaa sairaina. Huomenna aamupäivästä käyn taas heittämässä lenkin kyseisen koiruuden kanssa. Vähän nurinkuriselta kyllä tuntuu jättää oma koira kotiin ja lähteä viemään toisen koiraa lenkille.

Jumpassa en ole "ehtinyt" käydä, suurin syy on kai se, että en ole kaverini kanssa saanut aikatauluja sopimaan yhteen. Ja yksinhän ei voi mennä. Tänään lähdin kuitenkin aika lyhyellä varoitusajalla puolen tunnin keskivartalotreeniin, ja päälle puoli tuntia stepperöintiä.

Keskivartalotreeni oli kuolema, koska mulla on kyllä lihaksia, mutta niin vähän että niillä ei tehdä muuta kuin aiheuteta tuskaa :D Puolituntinen vilisi lankkuasentoja, rutistuksia ja puristuksia, ai kamala. Mä inhoan näitä vatsa-selkä-punnerrusjuttuja, mutta sitä suuremmalla syyllä olisi superjuttu, jos saisin joka maanantai raahattua luuni Otahallille. Ai että, kun alkaisi näkyä edistystä, ja voisi mm. tehdä siinä lankkuasennossa erinäisiä käsien- ja jalkojenheiluttelua, eikä vain naama punaisena koittaa edes pysyä paikallaan lysähtämättä matolle puuskuttamaan..

Stepperöinti oli hauskaa, etenkin kun telkkareita oli nenän edessä kaksi kappaletta :D 150-160-sykkeillä hikoilin puolituntisen, eli vastaa normi hölkkälenkkiä. Ilman polvikipuja tai pelkoa niistä :) Tajusin vaan, että sisäpelikenkäni ovat jo parhaat päivänsä nähneet, mutta onhan ne ostettukin ehkä anno domini 2006. Alkoi nimittäin jalkapohjat puutua siihen malliin, että välillä jo pelkäsin varpaiden putoavan verenkiertohäiriöiden takia. Voisi olla aika seuraavasta palkasta sijoittaa osanen jumppapopoihin, ja aloinkin jo unelmoida joistakin tosi siistin värisistä ihanista tossuista.

Ostososio: Prismassa oli mm. kaikkea -70 prosentin alessa, ja kahmin sieltä itselleni kaksi jumppapaitaa. Toinen tosin on vielä hiukan nafti, mutta suunta on jo alaspäin, kun olen taas saanut itseni liikkeelle!
0 Responses

Lähetä kommentti

Tsemppihehkutusihkutuspeukutukset tänne!