Kata
Tein tuossa viime viikolla juostessa mielenkiintoisen havainnon. Olin pitkästä aikaa kaivanut sykemittarin kaapinpohjalta ja ottanut mukaan, ja järkytyin kun ihan hitaassa hölkässäkin sykkeet karkasivat reilusti yli 160. Ei siis ihme että hengästytti ja puhuminen puuskuttamatta olisi ollut aivan täysi mahdottomuus. Ei siinä siis auttanut muu kuin tunnustaa, että se peruskunnon treenaaminen on päässyt kokonaan unohtumaan, kun on vaan pitänyt mennä TÄYSII ja riehua salilla.

Viime viikon aerobiset ovatkin menneet tiiviisti sykemittaria tuijottaen, olen yrittänyt pitää sykkeet 130 tietämillä - ja voi hyvä darwin kuinka se onkaan vaikeaa! Tuntuu siltä että joutuu suurinpiirtein matelemaan, mummot könkkäävät sauvojensa kanssa ohi ja eteenpäin ei tunnu pääsevän millään.

Onneksi tässä on kuitenkin jo viikossa tapahtunut huikea muutos - eilen spinningissä oli alussa jopa hankaluuksia saada ensimmäisellä ylämäkipätkällä sykkeitä nousemaan. Peruskunto taitaa kasvaa kaikista nopeiten, joten eiköhän tässä kohta saada se samalle tasolle kuin missä muu kroppa huitelee tällä hetkellä. Sitten kuukauden päästä kun pystyy jo juoksemaan ilman sen isompia ihmeitä, niin pääsee taas pinkomaan kunnolla. Odotan niin kovin kevättä, että tiet sulavat ja uskaltaa lähteä koiran kanssa kunnon canicross-lenkeille!

Salitreenit ovat myös menneet roimasti eteenpäin, tuntuu siltä että joka kerta tuntee kuinka vanhoissa tutuissa liikkeissä käyttää lihaksiaan ihan uudella tavalla. Tuntumaa on tullut varsinkin yläkroppaan ja treenit ovat selkeästi (ja tuntuvasti) tehokkaampia kuin mitä aiemmin. Ohjelman olen pitänyt yksijakoisena siten, että yleensä painotan pikkuisen enemmän jalkoja tai yläkroppaa. Tarvetta jakamiselle ei ole vielä ainakaan tullut, koska tulokset paranevat pikkuhiljaa mutta varmasti vielä näinkin. Huomenna olisi salipäivä enkä malta odottaa että pääsen ensin rääkkäämään kropan tainnoksiin ja sen jälkeen nauttimaan saunasta!

Ruokapuoli onkin sitten se ongelmallisin osuus tällä hetkellä. Gradun deadline painaa päälle, väitöskirjan aineistoa kerätään parhailaan ja töitäkin on ihan liian kanssa. Kaikki tämä on johtanut siihen, etten aina yksinkertaisesti ehdi enkä muista syödä, ja se taas puolestaan näkyy painon junnaamisena sitkeästi paikoillaan. Olen nyt alkanut pitää joko proteiinipatukoita, omenoita ja shakerissa protskujauhetta koko ajan laukussa mukana ja pistänyt kännykän soimaan aina neljän tunnin kuluttua seuraavasta ruokailusta. Muuten en vain välttämättä muista syödä.

Mutta nyt nauttimaan kana-rucola-granaattiomena-mansikka-aurajuustosalaatista! Nam!

Ps. Ai niin - Vihreä Myrkky on saanut arvoisensa haastajan - maailman helpoimmin smoothien. Se on syönyt:

appelsiinia
ruukkusalaattia
spiruliinaa
vehnänorasta (joko jauheena tai tai tuoreena - minä lykkään sekaan molempia)


0 Responses

Lähetä kommentti

Tsemppihehkutusihkutuspeukutukset tänne!