Inna
Ajattelin laittaa vähän ruokakuvia, kun monesti tällaiset hieman äärimmäisyyksiin menevät dieetit tuntuvat ihmisiä kummastuttavan. CNS on ollut tosi helppo noudattaa muuten, mutta tylsää meinaa tulla. Kaikki ateriat koostetaan samalla tavalla: lihhaa, kasviksia ja rasvaa. Me käytiin avo-mänin kanssa eilen yhdessä salilla (viimeksi kai yli 2 kk sitten tällainen ihme tapahtunut) ja sen päälle pidettiin hiilari-ilta, sieltäkin pari sapuskaa pääsi kuviin.




Tässä minun tämän päivän eväät. Olen tuuraamassa äitini gallerialla 12-17 ja tarvitsin siis kohtuullisen aterian mukaani. Kuvassa näkyy puolikas purkki raejuustoa, kalkkunafileepihvi, muutama siivu meetvurstia, Aura-juustoknöödeli, pätkä kurkkua ja tomaatti.


Tältä näyttävät käytännössä kaikki yliopistolla syödyt sapuskani, by Uniresta. Uuniperuna ja pieni salaatti ilman uuniperunaa, vain uuniperunan täyte eli vaihtuvasti kinkku-, salami- tai lohimajoneesi on kipattu salaatin päälle. Lisäksi tässä satsissa taitaa olla tonnikalaa, metukkaa, raejuustoa, punasipulia, tomaattia ja jäävuorisalaattia. Usein lirautan sekaan pari teelusikallista öljyistä salaatinkastiketta, enempää en, kun noissa on usein melkein puolet jotain mehua ja olen epäileväinen. Tarjolla on myös savulohta, jota otan usein. Hintaa tällä annoksella on opiskelijalle 4,95 e, mikä on mielestäni ihan ok kohtuullinen.



Mun ehdottomasti lempparein leipä/patonki/jne on paahtopaistillinen versio. Paahtopaistin lisäksi leivän päälle/väliin kuuluu voileipäpikkelssi, salaatinlehti ja suolakurkku. Tässä ilman leipää toteutettu versio, tosin salaatissa on nyt myös paprikaa, tomaattia ja tuorekurkkua. Voileipäpikkelssin kanssa joku kohtuus, siinä oli kuitenkin muistaakseni 12 grammaa hh per sata rammaa.



Tämmöisiä epeleitä olen leivoskellut melko paljon. Ohjeen näille sämpylöille löysin viime kesänä karppaus.infon resepteistä. Aika paljon omega-6-rasvahappoja, ja vielä uunin kautta, mutta toisinaan on pakko tinkiä jostakin... Kipaleessa alle 2 grammaa hiilaria muistini mukaan, mutta kaloreita kuitenkin ihan ok reippaasti, mikä on mulle yleensä pelkästään hyvä asia.




Ihan beisikki ateria, paistettua jauhelihaa, sipulia ja pakastepinaattia sekä tammenlehtisalaattia ja tuoretta baby-pinaattia. Sekä pala juustua.

Sitten päästäänkin carbbi-illan eväisiin:


PASTAAAA! Gluteenitonta tagliatellea, valmispastakastiketta, jauhelihaa, sipalia, valkosipalia... NAM. Ei jaksettu keitellä tomaattimurskasta omaa soossia. Päällä RUTKASTI ketsuppia ja aika paljon myös parmesaania. Ja jättiläismäinen lautasellinen tottakai. Tämän jälkeen syötiin jälkkäriksi loppu Ben&Jerry's Phish Food (molemmille ehkä 4 rkl oli jäljellä), ja voin kertoa että olisi pärjännyt koko illan näillä. Syötiin kuitenkin vielä bataattiranskalaisia ja ekassakin kuvassa esiintyviä kalkkunapiffejä. JA....



TÄTÄ!! Ihana, ihana kaakku. Pieneen (oisko halkaisija 18-20 cm?) irtopohjavuokaan tehty kakkupohja, 2 munaa, 0,75 dl sokeria, 0,5 dl perunajauhoa ja 0,25 dl tummaa kaakaojauhetta. Välissä suklaamousse (100 gr tummaa suklaata sulatetaan ja sekoitetaan 0,75 dl kermaa kanssa, joka sitten sotketaan 1,25 dl:stä kermaa tehtyyn kermavaahtoon. Päällä lime-mascarponevaahto (2 limen raastettu kuori, 1 dl kermaa vatkattuna, 100 gr mascarponea, 1,5 limetin mehu, johon sulatettu kaksi liivatelehteä). Oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvää!! Ja voi voi voi miten ihanan pehmeä kakkupohja tuli pelkistä perunajauhoista. Uskomattoman namia.



Tässä vielä hieno läpileikkauskuva.


Miltäs näyttää meikäläisen dieettisapuskat? Paino oli perjantaiaamuna mahdollisesti n. 100 grammaa enemmän kuin edellisviikon perjantaiaamuna, lauantaiaamuna taas painoa oli n. 54 kg.


Sorge muuten höpöstä asettelusta, mulla meni bloggerin kanssa hermo enkä jaksanut enää taistella.
Tiia
http://parttimepirate.tumblr.com

Allekirjoittanut on jälleen sairaslomalla.

Viimekertaisen rasitusvamman jälkeen olen yrittänyt kuunnella kroppaa entistäkin tarkemmin. Liikuntaluvan saamisesta on nyt vajaat kolme viikkoa, ja eilen ansaitsinkin sitten itselleni noidannuolen niskaan :( Teinkö taas muka liian raskaasti?

Minähän siis työmatkapyöräilen alle 10km päivässä, lenkkeilen koirien kanssa vähintään tunnin päivässä ja pyrin käymään salilla n. joka toinen päivä. Tällä viikolla en ehtinyt salille kuin kerran, tiistaina, ja loppuviikon jouduin keräilemään vähäisetkin mehut ihan vain normaaliin jaksamiseen. En mennyt salille enkä tehnyt pitkiä lenkkejä, koska olin uupunut aina työpäivän jälkeen. Yritin syödä ja nukkua enemmän, jotta tilanne olisi korjaantunut.

http://parttimepirate.tumblr.com

Eilen lauantaina sitten heräsin aamulla niska vähän kipeänä, pään tilttaaminen oikealle teki kipeää oikealta puolelta. Poljin töihin, ja parin tunnin sisään en pystynyt suoristamaan päätä enää laisinkaan vaan seisoin pää kenossa vasemmalle, oikea hartia alhaalla ja vasen ylhäällä.

Pomo passitti mut kotiin diagnosoitua itelleni äkillisen kierokaulan hieroja-työkaverin avulla. Huvittavasta nimestään huolimatta pirullisen kipeä spasmi, tunnettaneen myös niskan noidannuolena. Matkalla autossa itkin täyttä huutoa jos erehdyin jarrutuksen tai töyssähdyksen takia jännittämään lihaksia oikealla hartiaseudulla.

Nyt olen syönyt lihasrelaksantteja & särkylääkkeitä, ja nukkunut huonosti. Pää on vieläkin vinossa, mutten joudu enää hysteerisesti varomaan tiettyjen lihasten käyttöä. Pystyin jopa viemään koirat pissalenkillekin, enkä ole edes itkenyt sitten eilisillan.
Vaivan pitäis laueta itellään parin päivän sisään. Olis kyllä parempikin niin.

Pistää kyllä funtsituttamaan, revinkö sittenkin itestäni liikoja irti kun kroppa alkaa heti oireilemaan lihaksistoa rasittavan toiminnan lisääntyessä? Ensin vatsalihaksen revähdys, ja nyt noidannuoli - mitä seuraavaksi?

Inna
Nyt on ensimmäinen "syöttö" takanapäin.

Ensin stastistiikkoja:

aloituspaino: 55,4 kg
ulc-päiviä: 8 + puolikas ennen hiilari-iltaa
paino 9. päivän aamuna: 53,6 kg
carb feedin kesto: 6 h
syödyt ruuat ja juodut juomat:
  • 100 gr pastaa (kuivapaino), n. 250 gr tomaattijauhelihakastiketta
  • 4-5 dl kevytmaitoa
  • 1 gluteeniton suklaamuffini
  • mansikkakermarahkaa n. 2,5 dl
  • puolikas kanafilee (eli n. 75-100 gr?)
  • 90 gr vaahtokarkkeja
  • 75 gr sipsiä
  • 2 dl dippiä
  • 1 punainen paprika
  • 2 pientä porkkanaa
  • 2/3 kurkkua
  • 4 dl Coca-Colaa
  • 5 dl makeaa siideriä
olo: hyvin, hyvin täysi ja esim. kokiksen juominen ekan desin puolentoista jälkeen kävi melkein työstä. Siidereitäkin oli kaksi, mutta toisen vain sain juotua.
paino 10. päivän aamuna: 55,1 kg

Kävin perjantaina rehkimässä salilla ennen hiilarisyömisaikaikkunan alkamista, jotta carbbi-illasta saisi kaiken hyödyn irti. Aika voimatonta oli tekeminen. :) Kaikkeni annoin silti. Tein pitkästä aikaa punnerruksiakin, ja yllätyin kun sain tehtyä omaan tuntemukseen ihan puhtaasti 10 x 3. Muuten mentiin perinteisellä perjantaikaavalla: mave, pystypunnerrus, kulmasoutu. Etunojaviparit jätin tällä kertaa tekemättä, kun aika alkoi olla aika kortilla ja rinta on jäänyt tekemättä jo viime viikolla, sillä otin nuo punnerrukset mukaan.
Maastaveto oli hirveän vaikea alkuun, tein kolme sarjaa 50-52,5-55 kg ja ihan hirveää pskaa se oli. Päätin sitten nakata tuon vitosen pois ja ajattelin, että teen viidelläkympillä kolmosia vaikka kaikki loput sarjat, kunhan jotain yritystä edes olisi vedoissa. 50 kg nousikin sitten tosi terävästi sen kolmosen. Tein vielä toisen ja sitten otin 55 kg:lla uudestaan 3x2. Tuli vähän useampi sarja kuin yleensä, mutta toistomäärät pysyivät samoissa.
Pystypunnerrus oli niiiin voimaton, niin voimaton, painoa oli 15 kg + pikkutanko, tällä kombolla nousi kolmessa sarjassa 7, 6 ja 5 toistoa. Toisen ja kolmannen sarjan kaverina tein superina kulmasoudun samoilla painoilla, koska aika alkoi tosiaan loppua. Kulmasoudussa ois saanut olla hitusen enemmänkin painoa, ja päädyin sitten tekemään sitä 12 toistoa sarjaan. Loppuun vielä ne punnerrukset. Itse asiassa kaks jälkimmäistä sarjaa tein varpaat n. 5 sentin korokkeen päällä höhöö. Siitä se lähtee! Pukukopissa päätin pumpsutella kummallekin jalalle vielä kymmenen kipaletta bulgarian split squatteja ilman painoja, ihan vaan kun miehen kanssa oltiin melko samoihin aikoihin salilla ja hän pisti mulle itse mennessään viestin: "nyt ansaitaan ne hiilarit!" Puhuttiin muuten tänään aamukävelyllä vähän mun ohjelman päivittämisestä, mutta nyt on ollut niin pompottelevaa tämä meno, että taidan pari viikkoa ainakin käydä vielä tällä samalla ohjelmalla. Liikkeet varmaan pääpiirteittäin pysyy samana. Tuolla mun salilla vaan on ylätalja ollut nyt jo kohta kuukauden päivät pois, eikä ole tietoa milloin on tulossa takaisin, niin siihen pitäisi jotain korvaavaa mietiskellä.

Paino tosiaan tänä aamuna 300 grammaa vähemmän kuin edellisen hiilaripitoisemman päivän aamuna. Pitää tässä punnailla vielä huomenissa, että mihin paino asettuu, ja tottakai pidemmän aikavälin seuranta on tässä nyt tärkeämpää, mutta näin pienestä tyttelistä jos vaikka 100 grammaakin läskiä lähtisi viikossa, olisin tosi iloinen.


Tässäpä kuva minusta perjantaiaamupäivältä. Kävin Stokkalta uudet farkut hakemassa.
Inna
Viime keskiviikkona kävimmä miehen kanssa juhlimassa hänen kolmekymppisiään Ravintola Puistolan diningissa. Ruoka oli aivan ihanata. Alkuruuaksi minä söin kurpitsakeittoa ja porsaankylkeä, hänellä oli lammasterriini vihersalaatilla. Pääruuaksi minun lautaseltani löytyi viiriäistä omenaselleripyreen, paahdettujen maa-artisokkien ja calvados-kastikkeen kera, miehellä oli ruijanpallasta, lisäkkeitä en enää muista. Jälkkäriksi hänellä oli valkosuklaamoussea, melonia ja vielä jotain, minulla oli kaikkea aivan ihana: myös tuota valkosuklaamoussea, ihanan kirpakan sitruksista limeä jogurttipannacottaa, raparperiä, mansikkalientä... NAM.

No, koko pointti oli se, että tuo keskiviikon ateria oli itsemmehemmottelun huippukohta. Alla oli pääsiäinen vuosikurssilaisten kanssa pippaloitsimisineen, miehen synttäreiden juhliminen (oikea syntymäpäivä sattui sunnuntaille, jolloin kakuteltiin), koulukiireitä, viikon sairastaminen, ynnä muuta ynnä muuta. Olin syönyt niin tavattoman paljon taas sipsiä ja karkkia, ja aikalailla kaikkea muutakin yhtään välittämättä, onko lepopäivä vai mikä. Sovittiinkin sitten avon kanssa, että torstaina, keskiviikon illallisen jälkeen, alkaa tiukka kurinpalautus - kyllä, dieetti. Vaikka dieetti sekä sanana, että toiminta-/ajatusmallina on todella pois muodista, juuri sellaiselle me ryhdyimme.

Carb Nite (Solution, CNS) on John Kieferin kehittelemä työkalu maksimaaliseen rasvanpolttoon lihasten hävikki minimoiden. Siinä protokolla on jotakuinkin seuraava: syö ensin 10 (tai 9, 10 on ns. varman päälle pelaamista) päivää ultra-low carb, eli niin vähän kuin mahdollista, kuitenkin maksimissaan 30 grammaa per päivä. Kymmenennen päivän illalla, n. kello 17 aloita hiilarin mättäminen. Tarkoituksena on saada insuliinitasot kohoamaan nopeasti ainakin n. kuuden tunnin ajaksi sekä buustata hormonituotantoa erittäin matalahiilihydraattisen ruokavalion laskettua tyroksiini-, leptiini- ja kasvuhormonituotantoa ja tasoja. Syö mieluummin nopeita hiilareita (valkoista riisiä, valkoista pastaa, sokeriakin saa mennä, mutta liiallista fruktoosin saanta kannattaa välttää (kuten aina)) kuin matalan glykeemisen indeksin hiilihydraattilähteitä. Syö 3-4 hiilariateriaa, naisilla n. 150-200 gr hiilaria on aivan riittävästi. Aamulla herättyäsi, palaa heti takaisin ulc-ateriointiin. Seuraavan kerran voit pitää hiilari-illan (elikä sen carb niten) aikaisintaan neljän kokonaisen ulc-päivän jälkeen, mutta viikon aikana ei saa olla kuin yksi mättöilta. Kymmentä päivää ei kuitenkaan tarvitse uudestaan olla tiukalla vhh:lla.

Idea Carb Nitessa on se, että sitä käytetään vain dieettinä, työkaluna, jne. kunnes haluttuun tulokseen rasvan suhteen on päästy. Yli puolta vuotta ei hänen mukaansa kannata carb-naittailla, vaan siirrytään carb back-loadingiin, joka taas on ruokavalio, jota voi noudattaa vaikka koko loppuelämänsä.


Kiefer on kirjoittamassa uutta versiota Carb Nite Solution -kirjastaan, joten lienee hieman turhaa panostaa ja ostaa kirjaa nyt. Kirjan kolme ensimmäistä kappaletta löytyy ilmaiseksi Kieferin Carb Nite -sivuilta, mutta Dangerously Hardcore löytyy vielä paljon lisää tietoa. Lisäksi googlettamalla "carb nite" löytyy ihmisten omia kokemuksia ja selkokielistä selitystä.

Luultavasti tullaan jatkamaan Carb Nitella 6-8 viikkoa. Aloituspaino minulla oli 55,4 kg, jossa paljon hiilihydraattiin sitoutunutta nestettä. Tänä aamuna vaaka värähti 53,5 kiloon. Olen yrittänyt syödä mahdollisimman hyvin rasvaa ja protskua, kaloreita en ole pistänyt ylös, mutta olo on ollut ainakin yllättävän hyvä ja mikä parasta, ruoka on maistunut. Olen jo kahtena päivänä saanut jauhelihamössöä (jauhelihaa n. kilo, sipulia, valkosipulia, tomaattipyrettä, ihan pikkusen sulatejuustoa, 250 gr pakastepinaattia ja mausteita) syötyä kokonaisen annoksen ja se on jopa maistunut ihan hyvältä! Me pidetään nyt carb feed perjantaina, koska kummallakin sattuu sille päivälle treenit ja lauantai on vähän turhan busy busy. Otan silloin aamulla painon, ja ehdottomasti myös lauantaiaamuna, mittarin pitäisi näyttää ainakin kilo lisää, mutta laskea sitten taas nopsasti ennen seuraavaa feediä.

Tulen viikonloppuna päivittelemään, mitkä on fiilikset. Toistaiseksi on ollut yllättävän helppo pysyä ultra-low carbbina, ehkä koska perjantaina odottaa niin mukava palkinto!

SatuO
Mä nyt tuon koiven takia modailin tuon saliohjelmani sellaiseksi, että voin mennä tuolla samalla sen 2-3x viikkoon.
Se näyttää nyt jotakuinkin tältä:

-penkkipunnerrus tangolla tai käsipainoilla (tangolla 3x6-8, käsipainoilla 3x10-12)
-kulmasoutu tangolla 3x10 (20kg tanko)
-alataljasoutu 3x10-12 (15kg)
-ylätaljanveto eteen 3x10-12 (25kg)
-vipunostot sivuille 3x12-15 (3kg)
-hauiskääntö, talja, mutkakahva 3x10-12 (tässä laitan taljalle painoa 7,5kg mutta en tiedä paljonko toi itse tanko painaa..)
-ojentajapunnerrus, talja, alaspuristus 3x10-12 (10kg)
-selänojennus, selkäpenkissä 3x12-15 (2,5kg levypaino "sylissä")
-vatsaliike 3x12-15

Paino seilaa nyt ylös ja alas, varmaan toi kreatiini vaikuttaa siihen eniten.
MUTTA eniten mua nyt motivoi tuo, että mieskin tuumasi, et oon selkeästi kiinteytynyt ja mulla on enemmän energiaa kun aikasemmin. Ite oon huomannut saman, et jaksaa paremmin ja keskikroppa ei vaan hylly kävellessä.

Vajaa kaksi viikkoa vielä tällä Tiina Kasvin ohjelmalla ja sit sitä päivitetään, saas nähdä kuinka paljon ruuvi kiristyy sapuskoiden ja treenin osalta.

Tänään ja huomenna sali huutelee mun nimeä, viikonloppuna on tiedossa sellanen 6h aerobinen tanssin muodossa kun lähdetään kaveriporukalla Helsinkiin Whiteout jameihin. \o/

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille <3
Tunnisteet: , 0 kommenttia | edit post
Kata
..kysyi ohjaajani kun eilen ajettiin vankilasta kohti yliopistoa. Oli kuulemma havahtunut kun olin kerännyt haastattelusopimuksia luokassa siihen, että olen "puolikkaan kokoinen" verrattuna viime syksyyn. Tämä oli tietysty kovin mukavaa kuulla - tietää kyllä vaatteista että muutosta on tapahtunut mutta ulkopuolinen palaute on aina kiva kuulla. Painosta ei ole tällä hetkellä aavistustakaan - pyysin miestä piilottamaan sen kikottimen jonnekin todella syvälle ja kauas, kun sillä ramppaaminen alkoi mennä kovin neuroottiseksi.

Muuten tuo gradu on syönyt voimia ja saanut aivan järkyttävän stressitilan aikaiseksi. Säännöllinen liikunta on tosin saanut aikaan sen, että joka päivä on ollut pakko päästä tekemään edes jotain pientä. Tästä liikuntapakkomielteestä saa varmasti myös kiittää sitä, että olen pystynyt kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta nukkumaan yöt hyvin. (Melatoniini ja valeriana ovat tosin auttaneet pikkuisen pahimpina iltoina.)

Selkeimmin stressi on vaikuttanut siihen, kuinka kovaa ylipäätään on pystynyt treenaamaan ja mitä kaikkea on voinut tehdä. Olen yrittänyt aloittaa hölkkäämistä ja parantaa peruskuntoa rauhallisella ja pitkäkestoisella liikunnalla, mutta koko viime viikon pelkkä etanatahtinen kävely sai sykkeet nousemaan päälle 160. Tein sitten ihan periaatepäätöksen, että lepäsin viisi päivää ilman mitään kävelyä kummempaa liikunnallista aktiviteettiä.

Nyt on taas helpottanut hieman, vaikka vieläkin ajatukset pyörivät gradussa ja meneillään olevassa väitöskirjan tutkimussuunnitelmassa. Tämän viikon liikuntasuunnitelmiin kuuluu yksi salitreeni ja joka päivä reipasta kävelyä. Jos loppuviikosta ei ole kovin väsynyt olo, niin ehkä menen käymään spinningissä. Mutta nyt on vaan pakko kuunnella kroppaa aika tarkkaan, koska muuten ei hyvä heilu.

Ja ai niin, menin sitten ostamaan itselleni uudet farkut kun halvalla sai. Fiksuna likkana ostin sitten vahingossa semmoiset, jotka eivät tällä hetkellä mahdu lainkaan jalkaan - en saa niitä vedettyä edes ylös asti. Laskeskelin, että molemmista reisistä pitäisi saada ainakin neljä senttiä ympärysmittaa sulatettua, pyllyn kohdalta taas vielä reippaasti enemmän, jotta saisin ne jalkaan. Mutta ei hätiä mitiä, niistä sain nyt sitten hyvän seuraavan tavoitteen. Joten tässä voin sitten virallisesti julkistaa seuraavan tavoitteen: Ne farkut menevät elokuun lopulla jalkaan ja kiinni!

Ps. Miten siis pyjamanhousujen laita on tällä hetkellä? Nyt ne ovat semmoiset mukavan lököisät, eivät tipu jalasta mutta eivät kiristä eivätkä kinnaa.

Pps. Nannalle huisisti onnea pienestä tyypistä!

Ppps. Tiian viime postauksen  pilatesohjeet ovat ihan loistavat! Olen nyt parina iltana tehnyt tuon sarjan (osittain tietty helpotettuna) ja se avaa varsinkin jalat, selän ja kyljet ihan mahtavasti. Ehkä pitäisi tuo silta ottaa kanssa tavoitteeksi, jos sen vaikka kesäkuun loppuun mennessä tehtyä ilman apuja?
Tiia
Mä en ole koskaan ollut erityisen notkea, mutta taannoinen fyssarikäynti avasi silmiäni sille, kuinka jäykkä oikeasti olen. Varsinkin takareidet on ihan umpijuntturassa, kun ei veny niin ei veny.

Siispä venytellään.


Eikä mitä tahansa venyttelyä, vaan pilatesta.
Tein tuon ylläolevan kuvan mukaan ensimmäisen kerran perjantaina, ja se oli aivan täyttä tuskaa. Jouduin mm. skippaamaan sillan kokonaan, enkä saanut lainkaan jalkoja pään yli lattiaan. Oli ihan syvältä.

Äsken tein toisen kerran, ja jo paljon paremmalla menestyksellä! Uskalsin jo jonkun verran nostaa sillassa painoa käsille, vaikka tulinkin alas saman tien. Samoin jalat vain koskettivat lattiaa pään yli vietäessä, mutta koskettivatpa kumminkin ;)

Tuo on suht näppärän oloinen, aikaa menee puolisen tuntia ja jälkikäteen tietää tehneensä jotain, olo on hyvä ja lämmin. Aion vakaasti jatkaa jatkossakin, on niin helppo tehdä olkkarin matolla eikä vaadi mitään lisävarusteita - sen kun ottaa tilan haltuun ja antaa palaa.

Nyt meen lattialle pelleilemään uuden parhaan kaverini, pilatesrullan kanssa. Vielä kun sais kuntopallon (ja omakotitalon... :D), niin mun kotikuntosali olis lähes täydellinen!
Tunnisteet: , 0 kommenttia | edit post
Saila
Kävinpäs tänään kuntosalilla. Viihdyttiin siellä kaverin kanssa huimat puoli tuntia, ja sitten alkoi aamuinen ällö kaurapuuro potkia vastaan ja mua suorastaan oksetti. Hyi, kaurapuuro on niin pahaa, en enää ikinä syö sitä! Aika lyhyeksi siis jäi treeni, mutta parempi kai kuin ei mitään. Kovasti ainakin lihakset väsyivät, kun lisäilin taas kakkoskierroksille painoja edellisestä.

Kunhan nuo viimeisetkin jäätiköt sulavat, aion uskaltautua hölkkälenkille. Rekkula tykkää. Syöty on taas tosi huonosti, salaatti ja rehut on loppu ja kaikki on loppu. Makaronilaatikkoa sentään on, mutta melkoisen yksipuolinen ruokavalio on jos pelkästään sitä syö :P Pakko kai vääntäytyä huomenna kauppaan. Koulussa sentään olen syönyt yhtenä päivänä jopa kasvisruokaa, ja se oli oikeasti aika hyvää! Suunnittelin myös siirtyväni kouluruokailussa niihin lounassalaatteihin, koska sillähän saisi näppärästi päivän rehukiintiön täyteen, eikä tarvitsisi kotona tuskailla kun salaatit mätänevät, loppuvat kesken, ovat hitaita valmistaa ja vieläpä ihan tylsää ruokaa ilman kastiketta. Hassua, etten aiemmin ole tullut ajatelleeksi koko asiaa.
Nanna

Kukkuu!

Tällä hetkellä elämä on vähän hektistä ja pikaisesti tulin ilmoittelemaan, että lauantai-iltana 30.3.2013 meille syntyi terve poika mitoilla 50cm ja 3,66kg. Synnytys meni hyvin ja kotiuduttiin sairaalasta keskiviikkona (meni muutama päivä pidempään kuin normaalisti, koska tultiin vauvan kanssa kipeäksi mutta nyt kaikki OK!).


Vauvavahti
Ajatukset isommista treeneistä saa nyt olla taka-alalla hetken aikaa, sillä tämä vauvaperhe-elämä vaatii paljon opettelua ja aikaa. Mutta pienet kotitreenit (lääkärin ohjeiden mukaan) olen aloittanut jo; keho on aika heikossa hapessa raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Synnytys itsessään oli mulle elämäni isoin treeni (14h..) ja mutustelinkin sen aikana pari proteiinipatukkaa. :D


Kirjottelen taas kuulumisia, kunhan tää arki tästä tasaantuu. Tsemppejä kaikille treeihin ja hyvää kevättä!
Tunnisteet: 4 kommenttia | edit post
Tiia
weknowmemes.com
Mä en ole ulkonäöllisesti (vielä) mikään terveydellisyyden perikuva, vaikka lyhyen haastattelukierroksen mukaan aika suuri osa mun tutuista pitääkin mua ulkoilullisena ihmisenä (kiitos työmatkapyöräilyn ja jatkuvan vikisemisen siitä). Kuitenkin, se ilme, kun mainitset sivulauseessa ohimennen olleesi salilla tai matkalla sinne tai sieltä kotiin... "ai, en mä tiennytkään, että käyt salilla, kun et oo koskaan puhunu siitä / kirjottanu Facebookkiin siitä". O.o

Siitä tulee eittämättä vähän sellainen olo, että se pitäis jotenkin todistaa, että käy salilla jos ei postaa siitä Facebookkiin. Tai että käy lenkillä. Tai jumpassa. Tai missä tahansa liikunnallisessa harrastuksessa - sitä työmatkapyöräilyä ei siis tällä kertaa lasketa, koska siitä olen oikeasti valittanut Facebookissa useampaan otteeseen talven aikana.

Yleensä nämä ihmettelijät tuntuvat olevan niitä, joiden käsissä ainut nouseva rauta on - kaikella rakkaudella - haarukan muodossa. Sen sijaan ne, jotka itsekin tuhnaavat aikaa verkkareissa ja urheilurintsikoissa, eivät juuri kiinnitä asiaan huomiota.

Kaikista hupaisinta tässä on se, että olen havainnut saman muutoksen myös itsessäni. Silloin kun liikuntaharrastukset olivat tasan noiden kahden nelijalkaisen PT:n varassa, varsinkin se salilla käyminen oli jotain todella ihmeellistä. Nyt kun siellä ramppaa taas itse harva se päivä, on kaikki glooria kummasti karissut - siellä käy ihan tavallisia ihmisiä laidasta laitaan. Ja kun siellä käy ite, ei oikein jaksa tarttua sivulauseeseen (se on vähän ku tarttuis, että ai sä kävit KAUPASSA?!), mutta keskustelee kyllä mielellään itse aiheesta.

Mut joo.

Kateltiin eilen avokin kanssa Rakas, sinusta on tullut pullukka -showta. Kovin viihdyttävää, hyvin oli tuotanto valinnut vähäsen tunteitaherättävämmän pimun sinne pullukaksi.
Parasta oli kumminkin se fiilis, mikä itelle jäi. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että sitäkin jaksoa katseli varmasti moni, joka toivoi laihtuvansa itse samalla tavalla ja että jaksaisi vääntäytyä salille tai lenkille.
Ja sitten sitä katselimme me, jotka olemme jo laihtuneet, käyneet siellä salilla ja lenkillä ja tuskastelleet kun pitää (saa) ostaa uusia kalsareitakin kun vanhat käy liian isoiksi.

Se fiilis, kun tajusi, että mä olen jo tehnyt ton. Ja mä jatkan sen tekemistä onnistuen yhä. Ilman, että postaan Facebookkiin joka kerta kun vedän ne urheilurintsikat päälle.

Se fiilis oli jotain niin parasta pitkään aikaan.

...ja nyt mä lähden salille ;)