Tiia
Tänään aamulla 28. toukokuuta 2013, tarkalleen 924 päivää painonpudotusprojektin "virallisen" aloittamisen jälkeen, olen normaalipainoinen! Vaaka näytti tasan 73 kiloa, ja 171 sentin pituudella tekee se BMI:ksi 24,96. Normaalipainon yläraja on 25.

Mä tein sen! :D

Mä ostin vaa'an tuolloin 924 päivää sitten, Anttilasta marraskuun 15. päivä vuonna 2011. Se näytti silloin 86,7kg. Kirjauduin Kiloklubiin, ja tässä sitä nyt ollaan, pari vuotta myöhemmin.
Mulla on sellainen muistikuva, että olin tuohon mennessä pudottanut jo joitain kiloja, ja epäilisin todellisen huippupainon olleen jossain siellä 90kg tietämissä. Ja mä kun en koskaan mielestäni ollut erityisen lihava...? BMI kumminkin melkein 31 - merkittävästi lihava.

30.8.2011 ja kuva joka avasi silmäni - yksi niistä harvoista kuvista, joita musta noilta ajoilta on.

Mitäkö mä sitten oon tehnyt? Senhän kaikki haluaa tietää?

No, en ainakaan nähnyt nälkää, enkä kieltäytynyt hyvyyksistä. Liikuntaa oon harrastanut epäsäännöllisen säännöllisesti. Viimeiset 3kg olen pudottanut melkein tasan neljässä viikossa, eli aika paljon kovemmalla tahdilla kuin ensimmäiset lähteneet kilot. Mun aika oli vain kypsä, ja nyt mä mietin, miksen tehny tätä jo aikasemmin? Ehkä jos oisin tehnyt, niin oisin jo lihonut takaisinkin. Vaikka yleensä olenkin temperamentiltäni helposti innostuva, on ruokailutottumuksien muuttaminen vaatinut pientä totuttelua.

Viimeisen kuukauden olen siis ekaa kertaa elämässäni punninnut ruokani, syönyt 1300kcal päivässä. Vähintään puoli kiloa iloa eli kasvikunnan tuotteita, +100g protskuja, vähärasvaisia maitotuotteita ja kasviperäisiä rasvoja, loput hiilareita. Herkkupäivä kerran viikossa, tosin tiputtaudun varmaan siitä tavasta pois, koska se vain antaa mulle luvan syödä jotain mitä en normaalistikaan söisi, syön karkkia ikäänkuin väkisin. Koska on lupa.
Ruokaa sen sijaan kyllä saa syödä kyllästymiseen saakka... :D

28.5.2013 and here I stand

Huomautettakoon, että moni ei tuijota BMI:tä laisinkaan, mutta itse koen olevani sen verran standardeihin sopiva, että pystyin asettamaan tällä itselleni tavoitteen. En ole erityisen lyhyt tai pitkä, en roteva tai linnunluinen. Aika normaali kaikin puolin, lättäjalkainen tosin, mutta se tuskin vaikuttanee painoindeksiin.
Moni ei käy edes vaa'alla, mutta itseäni sekin tuntuu motivoivan vain positiivisesti.

Tässä vielä insinöörin vaimoketta kovasti miellyttävää speksiä aiheesta painonpudotus. Enjoy.

Jos mä tein tän, niin varmasti tekee moni muukin!



--
Lisäsin tunnisteisiin "onnistumiset".
Haastan jokaisen meistä bloggaamaan seuraavassa postissaan jotain positiivista ja tägäämään sen sen alle.

3 Responses
  1. Tigru Says:

    Onpas ihana lukea onnistumisista. Jotenkin tuo hidas tahtikin kuulostaa vaan hyvältä, koska olet varmaan onnistunut tekemään sellaisia muutoksia joista on mahdollista oikeasti pitää kiinni mikä on paljon vaikeampaa kuin se painon pudottaminen lyhyellä aikavälillä. Perästä tullaan (toivottavasti... ei kun tullaan me!) Sekin kuulostaa lohdulliselta että liikuntaa ei ole tarvinnut harrastaa mitenkään pakkomielteenomaisesti (mitä sä muuten olet harrastanut? Pitääks mun kahlata blogia taaksepäin?) ja että herkuistakaan ei oo tarvinnu kokonaan kieltäytyä.


  2. Tiia Says:

    Tällä hetkellä mä työmatkapyöräilen 5 kilsaa suuntaansa 5 päivää viikossa, mutta sen kulutus jää niin pieneksi, että tuskin vaikuttaa. Salihommeleista oon nyt pitänyt taukoa kun tuppaan vaan repimään itteni sielä rikki, ja muuten kotosalla lenkitän toki koirat ja pelleilen melkein päivittäin pilatesrullan kanssa.
    Mulla kesti hetken aikaa että uskoin sen, että ruokavalio vaikuttaa laihtumiseen liikuntaa enemmän. Tästä melkein 2,5 vuodesta ekat 2 vuotta söin "vähän sinne päin" ja liikuin "vähän sinne päin", ja paino putosi hiljalleen. Sen jälkeen söin yhä vähän sinne päin ja liikuin ihan sikana, ja revin rasitusvammaa toisensa perään.

    Nyt mä syön tarkasti ja liikun vähän vähemmän, mutta paino sen kun putoo.

    Onhan tässä tällasella juustonrakastajalla omat haasteensa, mutta toistaiseksi yks päivä viikossa on riittänyt vallan loistavasti siihen, että saan silloin mättää aurajuustopatonkia kaksin käsin. Muut 6 päivää saan kyllä syödä ihan kyllästymiseen asti, koska toi 500g kasvista on AIKA paljon :D

    Mut tsemppiä! Mun mielestä tärkeintä on olla pitkäjänteinen - jos nyt syö pullan, niin ei se tarkota sitä, etteikö huomenna vois jatkaa puhtaammalla safkalla. Aika monella tuntuu kaatuvan siihen, että kun kerran sortuu, niin jää soimaamaan itteään ja heittää hanskat tiskiin. Ei sen tartte niin olla.


  3. Inna Says:

    Oon ihan samaa mieltä kuin Tiia. Jos on isompi ongelma painon kanssa, pitää osata nähdä se bigger picture. Jos matkaa ihannepainoon on kilo kaks, voi hifistellä ja puntata&dieetata tiukan suunnitelman mukaan.

    Saana, minä kirjoittelen seuraavaan postaukseen vähän esimerkkipäivän safkoja... Tänään kävin lounasravintolassa syömässä paljon salaattia&kastiketta, pienen lohimedaljongin - olisin mieluusti ottanut suuren, kanaa ja tsatsikia; kotona grillattiin jauhelihapihvejä, joita syötiin tietenkin lukuisten majoneesien ym tykötarpeiden kera ja iltapalaksi söin proteiinipuddingia annoksen. Kerralla syön siis _tosi_ paljon ja noista majoneeseista ja salaatinkastikkeista hävettävää kyllä taitaa kerääntyä iso osa päivän kaloreista. Mun reissukiloni eivät oo lähteneet (eli painan yhä yli 54 kg), joten aikamoisella jännityksellä odotan tiistaista InBodya. Ainoa toive olisi, että takaisin pompsahtaneet n. 2 kg eivät ole sataprosenttista laardia. Jos sua itseä tuo InBody kiinnostaa eikä ahdista liikaa, niin se on tulossa teitä lähemmäks keskiviikkona... http://www.popli.fi/aikuisliikunta/suomimies-rekkakiertue-2013-2016/ . Mittaushan on ihan ilmainen, että jos alkaa testitulokset nähdessä veetuttaa, niin ainakaan ei ole tarvinnut maksaa siitä? :D


Lähetä kommentti

Tsemppihehkutusihkutuspeukutukset tänne!