Inna
Olen yrittänyt aloittaa tämän postauksen monta kertaa. Hahmotellut erilaisia lauseita, jotka jotenkin summaisivat viimeisen kuukauden. Yrittänyt saada syntini tunnustettua.
Totuus on se, että olen viimeiset neljä viikkoa möyrinyt itseinhon vallassa, ensimmäiset kaksi viikkoa kieltäen totuuden ja viimeiset kaksi aktiivisesti päivittäin itseäni ällöten. Carb Nite -dieetin kaksi viimeistä viikkoa söin enemmän hiilaria kuin olisi saanut. Vähän siellä, vähän tuolla... Sen verran, että hiilarigrammat ylittyivät todennäköisesti suurimpana osana päivistä. Söin mm. suklaakastiketta pelkältään sillä aikaa kun avomies oli töissä tai nukkumassa. Ja uskottelin itselleni, että kyllä yhden tai kaksi teelusikallista voi syödä. Ja saatoin syödä viisi. Näin tietenkään carb nite ei toimi niin kuin pitäisi, vaan jos söin sitten yhtenä päivänä 250-300 grammaa puhdasta sokeria, en todellakaan hikoillut ylimääräisiä pihalle, vaan se kerääntyi rasvaksi rasvasoluihin, niin kuin normaalisti käy.

Minulta poistettiin luomi selästä 3.6. Tällöin sain kymmenen päivää liikuntakieltoa. Ei kuntosalia. Mieluiten ei hikoilua. Seuraavana päivänä käytiin InBodyssa, ja tulokset eivät olleet lainkaan sitä mitä olisin halunnut. Lyhyesti: painoa oli 200 grammaa vähemmän kuin dieetin alussa. Läskiä oli 200 grammaa vähemmän kuin edellisessä InBodyssa. Lihasta oli vaivaiset 300 grammaa enemmän. InBody EI ole luotettava kehonkoostumusmittari, ei edes samalla ihmisellä, ei samalla laitteella, ei samaan aikaan päivästä otettuna. Silti olo oli ihan surkea, tosi surkea. Maanantaihan meillä oli viimeinen carb nite. Tiistai meni iltaan asti sievästi syömisten kanssa, mutta kotimatkalla töistä ostin jäätelön ja sitten kotona syötiin jotain kakkaa kai myös. Keskiviikko meni myös hiilaroidessa. Taisin käydä Raxissa... Söin gluteenitonta pitsaa ja tosi paljon jätskiä. Tai sitten se oli perjantai, en muista. Joka tapauksessa. Keskiviikkona olin myös kisatalkoissa ja söin siellä karamellia. Torstaina minulla olisi ollut itselläin kisat, mutta aloitin päiväni astumalla lasinsiruun, saamalla tikkejä ja lisää liikuntakieltoa, ainakin viikoksi. Olin niin helkatin pettynyt ja masentunut ja vittuuntunut, etten taaskaan päässyt kisaamaan, että lohtusyömiseksihän se meni. Viimein sain muutaman päivän, kai neljä, päivää pidettyä hiilarit matalalla. Mutta nyt tämä on taas ryöstäytynyt käsistä.

Tikit kantapään haavasta ja selästä poistettiin samana päivänä, viime torstaina. Selkä on kunnossa ja sen haava on parantunut oikein hyvin, mutta en voi vieläkään laittaa painoani kantapäälle. Olen onneksi voinut pyöräillä. Toissapäivänä kävin salillakin tekemässä vähän yläkroppaa. Tarve liikkua on alkanut käydä ylivoimaiseksi, ja hyvä niin. Tänään kuitenkin vettä tuli kaatamalla, enkä halunnut lähteä sateeseen polkemaan. Olin kuitenkin päättänyt aamun aikana tehdä jotakin aerobista, joten päätin pitää discobileet kotona. Joskus aiemmin ruukasin tanssia paljonkin kotona yksinäni, se on kovin terapeuttista ja lisäksi aika tehokasta aerobista liikuntaa. Kuuntelin Kat Delunaa, Nelly Furtadoa, Mando Diaoa, niin edelleen. Oikein sydämeni kyllyydestä. Tuli hiki ja hengästyin. Endorfiinit. :) Kunnes neljänkymmenen minuutin kuluttua minun oli pakko lopettaa, koska en voinut enää astua oikealla jalallani ollenkaan. Olin hankkinut päkiääni ison ison ja kipeän rakon. Samaan jalkaan, jossa on kantapäässä se haava.
En ole voinut kävellä ollenkaan. En varmaan voi huomennakaan kävellä ollenkaan. En voi pyöräillä, en todellakaan voi käydä salilla, en voi edes punnertaa tai lankuttaa, koska varpaiden tukeminen lattiaan punnerrusasennossa venyttää liikaa päkiän ihoa.


Ja mitä tästä seuraa? Lisää syömistä, lisää sokeria. Lisää itseinhoa. Minä alan olla tosi kyllästynyt inhoamaan itseäni. Kukaan muu ei minun puoliani pidä kuin minä. Joten. Minä alan nyt selata motivaatiokuvia. Ja miettiä, mitä oikeasti haluan. Sori Tiia, ei onnistumisia tähän postaukseen, palataan niihin kun en ole enää yksijalkainen.







Oli pakko lisätä vielä tämä:



SatuO
Pitkästä aikaa kuulumisia täältäkin.
Polvi leikattiin 3vkoa sitten ja toipuminen on hyvässä vauhdissa ja pian taas pääsee fillaroimaan ja salille.

BodyCampilta tuli uusi ohjelma. Paketti on nimeltään Get Fit, joka sisältää 1950kcal ruokavalion ja yksijakoisen saliohjelman, joka olisi tarkoitus toteuttaa 2-3 kertaa viikossa.
Ensimmäinen paketti, fitness pro oli mulle jo alkujaan liian vaativa ja vielä toi polvikin tuuskana, niin se jäi hyvin pitkälle kokonaan toteuttamatta.
Tälläinen kaventumiseen ja pieneen painonpudotukseen tähtäävä setti on enemmän mun heiniä.

Ohjelma ei sisällä suuren suuresti lisäravinteita, ainoastaan cla ja jotakin fat burnereita. (vaikuttaa tai ei, niin enköhän mä ne siinä ruokavalion ohella napsi..)

Saliohjelma on simppeli, ainoa jaloille tarkoitettu liike on prässi, jota toivottavasti pääsee kans pian kokeilemaan, loput on keski- ja yläkroppaa.. "Hauist ja penkkii" siis. :D

Tilipäivään menee tuon starttaaminen, silloin haen sit kerralla viikon ruuat valmiiksi ja niissä pysytään.
Keksin jo grillikaudellekkin, et mä voin grillaajaisiin tehdä jättikipon salaattia ja vääntää sallitusta jauhelihasta simppeleitä pihvejä ja näin skipata makkaran.

Nyt siis niskasta kiinni ja potku persauksille ja eroon tuosta vararenkaasta..
Ihanaa viikonloppua kaikille. <3
Tunnisteet: , 3 kommenttia | edit post
Saila
Okei, en päässyt kovin pitkälle vatsalihashaasteessa. Mulle tuli joku kuolema-räkätautiflunssa, joka on tällä viikolla alkanut helpottaa. Olen siis vain kävellyt koiran kanssa, just äsken tulin ekalta hölkkälenkiltä flunssan jälkeen ja hyvältä tuntuu! Saman 2,6km hölköttelin kuin viimeksi, raikkaassa kesäsateessa. :) Kivaa kun ei tule kuuma, vaikka toki aurinkoakin olisi ihana nähdä.

Ostin uudet housut, ne ovat ehkä vähän naftit, mutta olen käynyt tänään leffassa eli aika turvoksissa leffakarkkien jäljiltä. Joo, herkuttelu on taas mennyt vähän överiksi, sillä mulla on paha tapa palkita itseni kaikesta hyvästä ruualla.. Kai se on jonkinlainen lievä syömishäiriö tämäkin. :P Olkoot nuo pöksyt nyt motivaatiohousuina, ja onhan mulla myös se yksi motivaatiomekko olemassa.. Marraskuussa pitäisi mahtua siihen. Joten tästä eteenpäin herkut jäävät kauppaan!

Motivaatiota nostaa myös huimasti muutto ja se, että uudessa asuinpaikassa on monta lenkkikaveria :) Ja toki Unisport naapurissa. Aika helpoksi on kohta tämän tytön liikkuminen tehty!
Nanna
Heya again!

 Musta tuntuu, että viime aikojen hellepäivät ovat lisänneet mun lenkkien haastavuutta 100%. Oon silti käynyt ahkerasti joka päivä vaunujen kanssa lenkillä, vaikka aurinko paahtoikin suoraa päin ja hiki virtas ensimmäisten sekuntien jälkeen. Tänään oli sadepäivä, joten lenkin sijaan kävin kaverin kanssa salilla. Perjantaina lähdetään samaisen kaverin kanssa kokeilemaan ekaa kertaa elämässä ZUMBAA! :-D Saas nähä mitä siitäkin tulee.. Heilutaan takarivissä jotain omia ja hihitellään vaan. No pääasia on, että on hauskaa ja tulee kuuma?

Mulla meinas mielialat mennä aika mataliks, mutta rampattuani julkisen terveydenhuollon luona useasti, sain  fiiliksilleni diagnoosin; synnytyksen jälkeinen masennus. Sen tietää, kun on kerran läpi käynyt masennuksen ym, miltä kuuluu tuntua ja milloin on hyvä aika hakea apua. Nyt sitten sain haettua ittelleni apua "ajoissa". :) Onneks en ihan pohjalla oo ja saan revittyä itteni ylös sängystä. Päivät menee vähän vuoristorataa edelleen, mutta toivon siihen nyt tulevan muutoksia. Tykkäisin vähän tasaisemmasta menosta :-D

Päätin kans, että en aio tuijottaa vaa'an numeroita. Rupeaa vaan turhauttamaan, kun ei paino liiku mihinkään suuntaan. Mulla meinaa aina olla sama paino, tekisin mitä tahansa. Nyt kuitenkin oon "lähtöpainossani" eli 57kg, sama paino kuin ennen raskautta. Ja tässä on hyvä olla!

Ei tuijotella numeroita, tuijotellaan mielummin kuvia:

Raskauden alku, about rv16; maha rupes pullottamaan
ja jengi luuli, että oon lihonut :)

Raskauden loppua, about rv32

Raskauden loppu; tasan rv40 eli laskettuna aikana.
Kaksi päivää kuvan oton jälkeen pamahdin!

Raskauden jälkeen, kesä 2013. Löllyvää kertynyt vähän joka puolelle;
tästä on hyvä aloittaa kuntoon pääseminen
ja toivottavasti vuoden lopussa tää kuva toimii hyvänä "ENNEN"-kuvana. :)
En pysty käsittämään, että MINÄ, joka harvemmin julkaisen itsestäni minkäänlaisia kuvia, julkaisen nyt kuvia MAHASTANI. :-D Mutta pakko se on jostain motivaatiota repiä ja kehityskuvista sitä parhaiten saa.
Tigru
Tiian teksti inspiroi mua kovasti ja monta monta kertaa on pitänyt aloittaa kirjoittamaan tästä mun projektin alusta, mutta kummasti aina jokin (elämä??) puskee tielle ja väliin. Paino lähti tippumaan kivasti heti alussa ja ekan 1,5 viikon jälkeen lukemat olivat -2,2kg. Olivat. Nyt tämän hetkistä tarkkaa lukemaa en tiedä sillä otin tässä välissä muutaman päivän vähän rennommin syömisten kera ja totesin että nyt on aivan kertakaikkisen turha kavuta puntarille. Pääasia lieneee että otin vähän rennommin ja että olen palannut kiltisti ruotuun enkä luovuttanut vaikka välillä takkuaakin.



Kaikista kinkkisimmäksi jutuksi on taas osoittautunut se että pitäisi osata syödä säännöllisesti ja fiksusti.  Tai lähinnä säännöllisesti. Osa kipulääkkeistä vie nälän. Osittain helle vie nälän. Ja yks kaks kun tajuaa että huono olo voikin johtua syömättömyydestä... se nälkä onkin mennyt jo tavallaan yli (ja jos tähän lisätään sitten pullollinen valkkaria niin seuraamukset ovatkin aika ennalta arvattavia). Mutta ehkä mä opin. Ainakin olen pyrkinyt syömään säännöllisemmin ja syömään parempia asioita sittenkin kun se nälkä on jo ihan karmea.



Liikkumispuoli on sujunut paremmin. Tosin senkin kanssa pari viime päivää on ollut aika heikkoa, mutta mulla on vakaa aikomus parantaa tapani sillä saralla. Joka päivä on liikuttu. Ja melkein joka päivä olen junnannut läpi vähän flowjoogaa. Tai oikeastaan en ole junnannut (se nyt vaan on aika pahasti ristiriidassa flown ajatuksen kanssa) vaan olen nautiskellut. Huomenna on vikat varsinaiset treenit, mutta kesän ajan Oulussa pyörii puistojooga (http://www.puistojoogaaoulussa.com/) jota on tarjolla pitkin viikkoa moneen otteeseen (ihan huippua!) joten tarkoitus on jatkaa flow:ta siellä. Vielä en oo päässy treenaamaan puistoon (ke olin Manamansalossa kaverin mökillä, pe samaisen kaverin koira oli trimmissä joogan kanssa päällekkäin ja su ko kaverin pentu oli hoidossa... olen myös sattuneesta syystä päättänyt olla itsekkäämpi jatkossa ja priorisoida enemmän MUA ja vähemmän muita ihmisiä koska huolimatta vuosikausien priorisoinnista toisin päin mä huomaan yhtäkkiä jääväni monessa hommassa ihan omilleni...



Aika paljon sen flow:n merkityksestä kertoo varmaan se että mulla on vieläkin hyvä fiilis viime viikon treeneistä ja jo etukäteen hyvä fiilis huomisista treeneistä. Jopa se joogan henkinen puoli jolle olin alussa tosi allerginen on alkanut tuntua ihan hyvältä. Se kun on jotenkin tarpeeksi universaalia ja kasvotonta ollakseen ärsyttämättä mua. Viime treeneissä mä pääsin lopulta kokonaan seisomaan päälleni. Mitä en olis ikinä kuuna päivänä uskonut viime syksynä tai edes tammikuussa. Ja se ei ollut vaikeaa eikä pelottavaa vaan pelkästään kivaa. Ja mähän en ole seissyt päälläni ikinä. En edes lapsena koskaan. Ja nyt yhtäkkiä mun kroppa on hallussa niin että se onnistuu. Ja olihan sekin aika huippua kun meillä on iso ryhmä, mutta ohjaaja muistaa nimeltä ja porukka taputtaa kun muut onnistuvat. Vielä multa ei tahdo luonnistua corelankut (ainakaan kovin pitkät toistosarjat silleen vaivattomasti niin kuin flowssa ois tarkoitus) tai muut vaikeammat temput, mutta koska mä pystyn nyt seisomaan päälläni niin mistäs sen tietää mihin mä pystyn syksyllä tai jouluna tai ensi keväänä? Kuka ois uskonu että mulla voi olla tällainen fiilis kaiken tän keskellä? (=kaiken tän: koiranpentu kuoli, kasvatustyö on jäissä, moni ihminen on pettänyt mun luottamuksen viime kuukausina, mukaanluettuna oma sisko, multa meni opiskelupaikka sivusuun ja mä en yhtään tuedä mitä pirua mä teksiin tän selän kanssa... ) ja että se fiilis voi tulla jostain joukkoliikunnasta? Ei ainakaan kukaan joka tuntee mua pidemmältä ajalta... :D Mutta mä olen siitä hurjan kiitollinen. Kiitollinen Flowjoogalle. Kiitollinen Maisalle (http://maisahanhela.com/) joka sitä vetää ja on ihan huippu. Kiitollinen sille ryhmälle. Äidille ja isälle jotka patisti mut syksyllä etsimään jonkun liikuntahomman "me maksetaan, mutta katso nyt itse mihin menet" ja kiitollinen vähän itsellenikin siitä että oon jaksanu pitää tästä asiasta kiinni.

Päällä seisontaa voi tehdä kahdella tapaa (joogassa siis) ja mä sain lopulta onnistumaan molemmat, joskus toinen tuntuu miellyttävämmältä...


Tämä jälkimmäinen on siis se kivempi tapa tehdä asia mun mielestä :D (tosin en löytänyt kuvaa just siitä oikeasta asennosta jossa ollaan paljon pystymmässä ja varpaat tuettuina kyynerpäihin) 



Lopuksi vielä inspiskuva itselle ja muille:

Saila
Hopsis! Minä olen onnistuneesti jo puolisen viikkoa hölkkäillyt joka aamulenkillä. Puolisen viikkoa siksi, että aloitin tiistaina, mutta keskiviikkona jäi lenkki väliin ja torstaina se siirtyi iltaan. Perjantaina en ehtinyt ja lauantaina särki päätä niin maan penteleesti. Ja tänään en jaksanut, koska oli niin kuuma. Oon mä vaan aika hyvä välttelemään liikkumista :) No, huomenna taas alkaa, kun pitää kouluunkin mennä aikaisin, niin päästään koiran kanssa ulos kun on toivottavasti vielä hiukan viileämpää. Aika rentoa on hölköttely ollut, eikä se nyt sen raskaampaa ole ollut kuin kävelykään. Kyllä tämä tästä taas!

Ajattelin aloittaa myös vatsalihasten treenaamisen huomenna, katsotaan mitä siinä käy. FB:ssä kaveri jakoi jonkun käsittämättömän "kuukaudessa sataankahteenkymmeneenviiteen vatsalihakseen"-haasteen, joten pakkohan sitä on kokeilla. Voi olla että tyssää jo ekan viikon jälkeen, katsotaan.

Syöty on, huonosti. On ollut kaverin synttäriä ja kevään vikoja sitsejä ja kaverin synttäreiden rääppiäisiä sekä muuten vaan huonoja syitä syödä huonosti. Huomenna lupaan ryhdistäytyä myös syömisten suhteen, ja vaikka ihana kesäsää jatkuukin, joka päivä ei välttämättä tarvitse syödä jätskiä. :P

Kesäkunto häämöttää! Mun pitäisi myös kaivaa se mittanauha taas esille, ja kohdata totuus siitä, kuinka monta senttiä on tullut takaisin tässä parin kuukauden aikana.. Iiks.