Saila
Eilen reippailin hakemaan tämänpäiväisen aamuvuoron avaimet, Otaniemi-Haukilahti pyörällä ja vähän merenrantaa pitkin takaisin. 11 kilometriä ja huomaa kyllä, etten ole hetkeen ajellut muualle kuin koululle syömään.. :P Ylämäet oli pahoja, ja mä en ehkä osaa vielä käyttää mun uskollisen "toi näyttää siltä et sä meet sairaan nopeesti" -pyörän vaihteita, kun pieninkin vaihde oli sellainen, ettei loivaa mäkeä päässyt ylös kuin työn ja tuskan kanssa. Tasaiset pätkät Länsiväylän varrella oli kivoja kun pääsi helposti kovaa! Vielä ei ole reidetkään kipeät, mutta odotellaan vaan huomista.

Tekisi mieli hurauttaa Leppävaaraan palauttamaan pulloja, mutta taidan kuitenkin valita tuon lähi-Alepan. Koiran kanssa olen yrittänyt taas pidentää kävelylenkkejä, kuumuus on tehnyt mut tosi laiskaksi ja puolen tunnin lenkit ovat tuntuneet pitkiltä. Äsken köpöteltiin tunnin verran, ja nyt väsyttää..

Sunnuntaina olikin oikea triathlon :P Käytiin ensin hakkaamassa palloa kahden kaverin kanssa - ah, hellepäivä, hiekkakenttä ja pesäpallo! Tykkään! Reilun tunnin hikoilun jälkeen lähdimme käymään meressä uimareissulla. Oli ällöttävää, kun vedessä oli jotain ihme höytyviä ja kasvustoa ja ties mitä yökköä, ja vesikin oli kylmää. Illalla pyöräilin hakemaan jätskiä Pohjois-Tapiolasta, eikä edes tullut paha mieli jätskiövereistä.

 Harmillisesti kaikki kesäpesikset ovat olleet mulle sopimattomina aikoina tai silloin kun olen mahdollisimman laiskalla tuulella, mutta on se pallon mäiskiminen vaan kivaa! Heittokäden sain kyllä kipeäksi, kun piti kiskoa kaukaa takakentältä palloa kotipesään, eikä koiran remmissä vetäminen ja rempominen auta asiaa yhtään. Tänään olisi yksi kesäpesiskerta, mutta en uskalla tuon kipeän käden kanssa mennä, täytyy vain toivoa että on torstaiksi jo paremmassa kunnossa.
Saila
Päivitelläänpäs pitkästä aikaa tätäkin blogia.

Hävettävän huonosti olen pitänyt aamulenkkitraditiota yllä. Heti muuton jälkeen koko homma lössähti, ja tänään oli ensimmäinen hölkkälenkki sitten kesäkuun, ja ensimmäinen vetolenkki sitten tammikuun. Otettiin siis kaveri mukaan ja lähdettiin lenkkeilemään "keskuspuistoon".

Hurtta lähti heti kunnon vetoon ja piti ihan loppumatkaa lukuunottamatta liinan tosi hienosti kireällä. Oikein yllätyin siitä, kuinka hyvin se jaksoi vetää, vaikka raahustimme suht hidasta vauhtia (kaveri pysyi mukana reippaalla kävelyllä). Ja kyllä vaan koira on tosi hyvä apu, askel oli kevyt eikä tuntunut lenkki missään. Muistin myös venytellä kotona. :D

Ruokailut ovat olleet ihan retuperällä, etenkin kroonisesta rahapulasta johtuen. Olen sitten syönyt makaronia ketsupilla, makaronia juustolla ja joku satunnainen lihapala pakkasesta on joskus saattanut eksyä mukaan. No joo, on ollut myös parempia päiviä, ja nyt kaapissa on ihan oikeaakin ruokaa - jonkun pitäisi vain jaksaa laittaa sitä. Ja koulussa on tullut päivisin syötyä ihan fiksusti :) Silti alkukeväästä alkanut hieno edistys senttien kiristämisellä on tyssännyt kokonaan, mutta eiköhän tämä taas tästä. Ensi viikolla jatkan aamuhölkkäilyä, tai edes iltahölkkäilyä ainakin kolmena päivänä viikossa!