Kata 

Kata kulkee nimellä Tonteria palstalla, ja nickin takaa löytyy 26vee riiseninomistaja pk-seudulta, Vantaalta. Minulla on pysyväisluontoinen viha-rakkaus -suhde liikuntaan, urheiluun ja ruokaan, mikä on tehnyt elämäntaparemonttiyritykset hyvinkin haastaviksi vuosien varrella. Pari vuotta sitten onnistuimme yhdessä avon kanssa tiputtamaan painoa melkein 20 kiloa per lärvi, mutta ne ovat vanhoihin huonoihin tapoihin lipsumisen myötä hiipineet pikkuhiljaa takaisin.  Vaakaa en aio tällä kertaa kytätä, joten painosta en osaa sanoa juuta enkä jaata. Tavoitteena on saada kokonaisvaltaisesti parempi olo, jotta jaksaisi arjen koko ajan lisääntyneet paineet niin, että ne eivät saisi minusta hermoraunioista pullaa puputtavaa porsasta.

Olen perfektionisti, ja suhtaudun kaikkeen hyvin on/off -asenteella, joten elämässäni on ollut kausia jolloin olen ollut todella hyvässä kunnossa ja vastaavasti niitä, joiden aikana kaikki on päässyt romahtamaan. Isoin asia liikkumisen ja terveyden kannalta oli kuitenkin muutama vuosi sitten, kun selkäni päätti perinnöllisen välilevyrappeuman takia sanoa yhteistyösopimuksen irti ja aloittaa varsin perusteellisen juilimisen (lue: en kävellyt puoleen vuoteen). Ahkeralla treenillä selän sai oireettomaksi, mutta nyt yleisen laiskistumisen takia selkä on alkanut kipuilla jälleen. Nyt on siis ihan vaan jo oman toimintakyvyn takia pakko saada oma fyysinen kunto takaisin sinne, missä se on parhaimmillaan ollut.

Kesä tuli ja meni ja sen mukana tulikin takaisin aika hyvin kaikki se, mitä oli kevään aikana ehtinyt kadota. Nyt tavoitteena on vain saada itsensä taas liikkumaan säännöllisesti ja syömään kunnolla.


SatuO

Kirjoittelee erinäisillä foorumeilla nimimerkillä Sonik.
Kolmekymppinen koiraharrastaja Nokialta. Eläinten kanssa harrastuksena PK jälki ja agility.

En oo koskaan ollut hyvässä fyysisessä kunnossa ja liki aina on ollut pikkuisen ylipainoakin. Nyt aikusemmalla iällä liikunnan löytäneenä tavoitteena on saada hyvään kuntoon sekä kroppa, että mieli. Jälkimmäisen työstämisessä on varmaan isompi duuni, kun on koko ikänsä ollut se läski lapsi.
Ensin tarkoitus olis pudotella jonkin verran painoa ja sitten ehkä ottaa hieman sitä takaisin lihaksen muodossa. Kovaa työtä siis tiedossa.
Ohjelmaan kuuluu bodybalancea, spinningiä ja salia. Notkeutta, kestävyyttä ja voimaa.
Kaloreita tarkkailen kalorilaskurissa.

Vaa'asta ja mittanauhasta katselen kehityksen suuntaa, mutta en anna numeroiden määritellä minua enää milloinkaan..


Tiia


on liikkunut jo pitkään netissä nickillä jannie. Kohta kolmekymppinen antiliikkuja, jonka pääkopassa "ulos lähteminen" on kumminkin aina tarkoittanut ulkona tapahtuvaa liikunnanomaista toimintaa eikä suinkaan baarikierrosta. Ylipainoa pikkulapsesta asti, parikymppisenä muutama hoikempi vuosi ja kyky vetää leukoja.
Sitten alkoi opiskelut, löytyi mies ja jotenkin se olemus vain pikku hiljaa muuttui tuhdimmaksi.

Loppuvuodesta 2010 lainavaa'an viisari uhkaili jo 90kg:n puhkaisemisella. Elämäni korkeimpia hetkiä, not... Ostin oman vaa'an ja opettelin syömään oikein. Laihdutin laihduttamatta reilusti yli 10 kiloa reilussa puolessatoista vuodesta, harrastamatta sen kummempaa liikuntaa kuin koiran ulkoiluttamista.

Nyt kellossa on vähän eri ääni, liikunta maistuu (pääasiassa) hyvältä ja kolotukset pysyy kurissa ohjatun liikunnan & kuntosaliharjoittelun kanssa. Ruokavalio on näin joulun jälkeen vähän rempallaan, mutta perusteet oikein syömiseen löytyy - pitää vain jaksaa taas kääntyä oikeille raiteille!

Tavoite: BMI normaalipainon puolelle ja hyvä olo henkisesti & fyysisesti. Matkaa vielä vajaa 6kg, jos sais vaikka maaliskuun puoleenväliin mennessä tiputettua kun sillon olis mahis maata bikineissä Kanariansaarilla. Jos vaikka välttäis maitovalas-jutut tällä kertaa?
Asian pääpointtina ei ole kuitenkaan laihtua tiettyä määrää kiloja laihtumisen vuoksi, ei ole ulkonäkö ollut koskaan tarpeeksi suuri motivaattori. Jotenkin sitä vaan huomaa, ettei olla enää niin nuoria kumminkaan, paikat juilii ja notkeus .. no en juurikaan yleensä taivu. Sukkahousut saan sentään jalkaan ilman avustajia.


Inna

Olen 23-vuotias tekniikan opiskelija Oulusta, ja KC:sta minut löytää nimimerkillä innna. Painoni on aina ollut normaali, eniten olen painanut Ranskassa vaihto-oppilaspuolivuotiseni päätteeksi. Liikuntaharrastuksia on pienenä ollut baletista karateen, kymmenen vuotta harrastin ratsastusta, mutta koiran saatuani hevosteluinto loppui pian. Tällä hetkellä koiria on kaksi, mudi-puudeli ja schipperkenperkele, joiden kanssa harrastan aktiivisesti agilityä, ja jotka pitävät huolen, että pysyn päivittäin liikkeessä.

Heikko olen ollut aina, etenkin yläkropastani, ja syksyllä 2011 päätin - toki olympialaisten vaikutuksen alaisena - herätellä lapsuudenharrastustani telinevoimistelua. Aloitin telinevoikan kai 6-7-vuotiaana isosiskoni perässä, mutta kävin treeneissä ehkä vain noin vuoden verran. Päätin aloittaa Oulun Pyrinnön aikuisten alkeistelinevoimisteluryhmässä, enkä ole päätöstäni katunut. Harjoittelua on takana nyt nelisen kuukautta, ja jatkoa seuraa. Tavoitteenani on erityisesti saada kehooni lisää voimaa, joten sitä tukemaan olen uudenvuodenlupauksenani päättänyt alkaa käydä korkeakouluopiskelijoiden Sporttipassilla kuntosalilla. Realistinen tavoite voisi olla kerran viikossa. Mieheni treenaa voimanostotyyppisesti, joten hänellä on varmasti vaikutusta siihen, mitä salilla tulee tehtyä.

En ole mikään suuri itsenihaastamisen ja -ylittämisen ystävä, mutta halu kehittyä on silti suuri. Monien kirjoitusteni kantava teema on varmaankin tästä syntyvä dilemma, joten mikäli koet voivasi samaistua näihin tuntemuksiin, tervetuloa lukemaan.

Nanna

KCssä pyörin nickillä Shane. Olen 21-vuotias paimenkoiraihminen Helsingistä, jolle liikunnasta on vasta parin viime vuoden aikana tullut iso osa elämäntapaa. Aiemmin liikkumista on häirinnyt huono itsetunto, masennus ja syömishäiriö sekä kipeät jalat. Olen kuitenkin saanut pääkopan kuntoon ja näin ollen voin keskittyä nyt saamaan muun kehon kuntoon.

Isoimman sysäyksen liikunnan aloittamiseen sain amiksessa. Työharjoittelussa huomasin, että enhän mä pärjää tällä kropalla näissä hommissa. Liikuntatunnin kuntotestissä mun tulokset olivat koko luokan huonoimmat. Rupesin sitten pikkuhiljaa aloittelemaan harrastusta aamulenkeillä ja koulun kuntosalilla. Heikosta kropasta huolimatta valmistuin rakennusalan ammattilaiseksi vuonna 2011, jonka jälkeen hommasin itselleni pitkän jäsenyyden kuntosalille. Viimeiset 1,5v kuntosali onkin ollut kuin toinen koti. Haaveilen personal trainerin koulutuksesta, joten tulevaisuudessa siitä toivottavasti tulee myös työpaikka.

Aiemmin bloggasin raskausajan treenaamisesta, mutta 30.3.2013 meille syntyi terve suloinen poika, jonka myötä bloggaus keskittyy nyt synnytyksen jälkeiseen treenaamiseen ja kuntoon pääsemiseen. Sekä perhe-elämän ja kuntoilun yhteensovittamiseen. Pikkuhiljaa treenaan itseni kohti tavoitteitani; hyvä kunto fyysisesti kuin henkisesti sekä "perus" rantakuntoon eli litteä maha. :D Kesäkuntoon 2013 en taida enää ehtiä, mutta ehkä 2014...?

Saila

Kaislus täällä hei. Olen reilu parikymppinen, muutama vuosi sitten espoolaistunut tekniikan ylioppilas. Koirina 1,5 noutajaa, nuoremman kanssa tehdään kaikenmoista tokosta koiratanssin kautta agilityyn ja nomeen.

Liikkumisen kanssa on ollut vähän epämääräinen suhde riippuen elämänvaiheesta. Pesäpalloa pelasin viitisen vuotta ja silloin olinkin elämäni huippukunnossa. Sitten muutin Espooseen, pesäpallo jäi kotikaupunkiin ja vapaus syödä mitä huvittaa ja milloin huvittaa on kostautunut niin, että olen lihonut tasaisesti viidestä kymmeneen kiloa vuodessa.

Nyt aloitin (myöhässä) projektin "mahdu juhlamekkoon vuosijuhlissa", ja kyseiset kekkerithän ovat maaliskuussa. Katsotaan mitä käy ja jos en mahdu, niin ainoastaan kukkaro siitä kärsii, kun pitää hankkia uusi mekko. Suurin synti on suklaa, ja haave olisi myös kisata joskus koiran kanssa canicrossissa, eli pitäisi pystyä juoksemaan nopeammin, kovemmin ja pidemmälle. Lajeina ovat tuon hölköttelyn lisäksi satunnainen koiran kanssa hiihtely - superhubaa! - sekä spinning, bodypump ja muut ryhmä(keppi)jumpat kuntosaleilua unohtamatta. Saila <3 Unisport.

JenniQ

Kolomiakymppiä uhkaavasti lähestyvä palijasjalakane oululaislähtöinen, sittemmin rovaniemeläistynyt ikuinen keventäjä täällä hei! Koirien virkaa meillä toimittaa käyttölinjainen labradorinnoutajanarttu ja normanharmaahirvi(ö)koirauros. Koirien roduista jo päätellen, intohimoinen harrastuksemme on metsästys.

Ruokailu on minulle isoin kynnyskysymys, rrrrakastan roskaruokaa ja suolaisia makeita ja suoraan sanoen vihaan kasviksia muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta.  Meidän täytynee alkaa hioa tuttavuutta taas kasviksien kanssa..

Metsästyskauden ulkopuolella sohva on paras ystäväni, ja olenkin muuttunut vuosien saatossa hyvinkin sohvaperunaksi, kun tilanteet sen sallii. Kävin tässä samassa kuilussa jo vuosia sitten, kunnes tein elämäntaparemontin, ja tein siihen asti elämäni isoimmin itsekurinsaavutuksen, tiputin painoani 24kg. Mutta se oli silloin, olen täällä syystä, että olen päästänyt tuosta pudotetusta painosta vajaan kymmenen kiloa takaisin, reipasta! Not.

Mutta, oma vika pikkusika, on muutoksen aika. Parisuhde ja sen tuoma mukavuudenhalu sai aikaan sen, että paino alkoi kiriä ylös ja nyt ollaan taas siinä vaiheessa, että minussa on liikaa mukanakuljettettavaa, asialle on tehtävä jotain! Olkoon tämä blogi yksi isoimmista motivaattoreistani, kahden nelijalkaisen liikuttajan ja.. salikortin lisäksi!

Kyllä, hommasin salikortin kolmen vuoden tauon jälkeen uudessa kotikaupungissani Rovaniemellä, ja meinaan ottaa tukevan otteen niskastani ja päästä uudelleen siihen kuntoon, mitä olin aiemmin. Oulussa asuessani kuntosali oli toinen kotini, ja arkipäivät koostuivat hyvin pitkälle kaavalla pyörällä töihin, töistä salille, salilla pari tuntia, kotiin ja nukkumaan. Aivan tuohon tavoitteeseen en enää voi ryhtyä, talouteen kuuluessa kaksi energistä nelijalkaa ja tuo vähänkarvaisempi osapuoli, avomieheksi kutsuvat.

Salini ohjaajat tulevat näkemään minut zumbaamassa, BodyCompatissa ja BodyAttacissa, ja ähisemässä kuntosalilaitteiden kanssa. Vapiskaa liikakilot, sota on alkanut!

Tigru

Kirjoittelen myös KC:ssa Tigru nimimerkillä, mutta täällä ajattelin kyllä allekirjoittaa nämä jutut ihan omallakin nimellä... tunnus nyt vaan sattuupi olemaan sama.

Olen 30 täyttänyt ikäkriiseilevä oululainen. Paino on ollut normaali varmaan joskus yläasteella viimeksi... Ikinä en ole mitenkään kovin tavoitteellisesti laihduttanut ja tiedän itsestäni että jos raamit on liika tiukat syömisen, liikunnan tai tavoitteiden suhteen niin heitän lusikan aika helposti nurkkaan. Nyt on kuitenkin sellainen olo että joku roti pitäisi saada sekä siihen syömiseen että liikuntaan.

Syömisessä ongelmana on se että tykkään ruuasta, rakastan sen laittamista ja olen taipuvainen lohtusyömiseen (tosin se taipumus on ilmeisesti vaihtumassa syömättömyyteen mikä ei sinänsä ole juuri sen parempi homma). Suolaiset jutut on se mun isoin kompastuskivi, mutta makeaakin menee kyllä...

Liikunnasta: mä olen ollut se lahjaton ipana joka valitaan viimeisenä siihen joukkueeseen, se jota ope käyttää esimerkkinä mitä EI pidä tehdä telinevoimistelussa tai kuinka EI pidä lyödä pesäpalloa... Tarviiko sanoa että kaikki koululiikunta on aika lailla nou nou ja ryhmät ahdistaa. Aika tiukkaa tekee tää virtuaalinenkin ryhmä, mutta josko te ette kiusais mua kamalasti... Toivossa on hyvä elää. Flowjoogassa olen löytänyt sen ekan ryhmäliikunnan ikinä josta tykkään (tosin tykkäisin pelata pallopelejä, mutta mua hävettää mun osaamattomuus, kömpelyys ja huono kunto, joten mä en koskaan pääse pelaamaan niitä haluamiani jalkapalloa ja koripalloa...). Hiihdon suhteen saan itseni huijattua ulos kun esitän että kyse on retkestä tai koirien treenaamisesta. Koirilla huijaaminen onnistuu muutenkin hyvin ja niiden kanssa ja yksilölajeissa viihdyn (parhaiten vedessä, uimassa tai vielä mieluummin siellä veden alla sukeltelemassa vaikka sitä katsotaankin aikuiselta hiukan kieroon).

Eli tämmöstä opettelua tämä on. Liikunnan pitäisi maistua jotta voisin ylläpitää ja/tai parantaa läpipaskan selän kuntoa (skolioosi, yliliikkuvat nivelet, kroonista hermosärkyä ja odotettava suuntaus: alaspäin). Leikkausta ei ole tulossa ja jos kevään tilanne uusii niin kellään ei ole kivaa (en pystynyt oikein mihinkään ilman apua, ei kovin mieltäylentävää tämän ikäisenä). Tavoitteeksi en halua vieläkään laittaa ainakaan kirjattuja kiloja mutta jos olo kevenisi ja paranisi ja terveys ois paremmassa jamassa tän ryhtiliikkeen ansiosta niin oisin enempi kuin tyytyväinen.

Blogiraapustuksista: varoitan jo etukäteen että mä en osaa tiivistää. Tässäkin yritin ja mikä on lopputulos...

Saana